Pikkutytön pieni käsi oli puristunut nyrkkiin. Hitaasti, suurta vaivaa nähden, hän avasi sormensa… ja ojensi Ivanille jotakin, mikä sai kylmät väreet kulkemaan tämän selkäpiitä pitkin.

Kämmenellä lepäsi ohut kultaketju. Sen päässä roikkui pieni, sydämenmuotoinen medaljonki, joka oli haljennut kahtia.

Mutta koru ei ollut se, mikä järkytti häntä eniten.

Medaljongin sisällä oli valokuva.

Vanha, haalistunut kuva, jonka reunat olivat kuluneet.

Siinä oli hän itse.

Ivan.

Nuorempana, hymyilevänä. Vierellään nainen, jota hän oli joskus rakastanut… ja menettänyt ikuisiksi ajoiksi.

— Mikä… mikä tämä on? — hän kuiskasi epäuskoisena.

Tyttö yskäisi heikosti. Hänen rintansa nousi vaivalloisesti.

— Setä… — hän kuiskasi. — Sinä olet… Ivan, eikö niin?

Ivan perääntyi kuin salamaniskusta.

— Mistä sinä tiedät minut? — hän kysyi vapisevalla äänellä.

Tyttö sulki silmänsä hetkeksi.

— Äiti… kertoi sinusta… — hän sanoi hiljaa. — Hän sanoi, että jos hänelle tapahtuu jotakin… minun täytyy löytää sinut…

Ivanin kädet alkoivat täristä.

— Äitisi… kuka hän on? — hän kysyi käheästi.

— Anna… — tyttö vastasi lähes kuulumattomasti.

Ivanin maailma romahti.

Hän ei ollut kuullut tuota nimeä vuosiin.

— Onko Anna… vielä elossa? — hän kysyi varovasti.

Tyttö pudisti hitaasti päätään.

Kyyneleet valuivat hänen poskilleen.

— Ei… onnettomuus… sairaala… minä pakenin… halusin löytää sinut…

Rintaa puristi tuskallinen tunne.

Hän oli lähtenyt.

Luullen tehneensä oikein.

Tietämättä, että jätti jälkeensä lapsen.

— Oletko sinä… minun tyttäreni? — Ivan kuiskasi.

Tyttö katsoi häntä suurilla, surullisilla silmillä.

— Äiti sanoi… että sinä olet isäni…

Ivan veti hänet heti syliinsä.

— Anteeksi… en tiennyt… vannon… — hän nyyhkytti.

— Pelkäsin… ettet haluaisi minua… — tyttö itki hiljaa.

— En koskaan. En jätä sinua enää. Lupaan sen.

Hän kaivoi nopeasti puhelimensa esiin.

— Lähettäkää ambulanssi… lapsi on loukkaantunut…

Sitten hän kumartui tytön puoleen.

— Pysy hereillä. Olen tässä.

Tyttö hymyili heikosti.

— Oikeasti…?

— Aina, — Ivan vastasi päättäväisesti.

Kaukaa kuului jo sireenin ääni.

Ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Ivan tunsi, että elämä antoi hänelle uuden mahdollisuuden.

Mahdollisuuden korjata virheensä.

Mahdollisuuden olla isä.

Mahdollisuuden aloittaa alusta.