Hän istui talon portailla, vapisten ohuessa yöpuvussaan ja puristi rintaansa vasten pientä, jo kastunutta lahjapakettia.

Hänen sormensa olivat niin kohmeessa, että puhelimen avaaminen tuntui mahdottomalta.

— Leo… — hän nyyhkytti kuullessaan veljensä äänen. — Tule hakemaan minut… He ajoivat minut ulos… Minua pelottaa… Minulla on kylmä…

Toisessa päässä vallitsi hetken hiljaisuus.

— Missä sinä olet, June? — Leo kysyi jännittyneenä.

— Talon edessä…

Puhelu katkesi.

Leo lähti heti.

Hän veti nopeasti takin ylleen, nappasi avaimet ja juoksi ulos lumimyrskyyn. Hänen sydämensä hakkasi rajusti. Hän tiesi, että jokainen minuutti saattoi ratkaista kaiken.

Samaan aikaan June tunsi voimien hiipuvan. Hänen ripsensä olivat jäässä, huulet sinertyivät, ja jokainen hengenveto sattui.

“Älä nukahda… Älä nukahda…” hän toisteli mielessään.

Ikkunasta hän näki vanhempiensa nauravan ja juovan viiniä, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kuin heidän oma lapsensa ei taistelisi hengestään oven takana.

Yhtäkkiä hän kuuli askeleita.

— June!!!

Hän nosti päänsä heikosti.

— Leo…

Leo polvistui hänen viereensä ja kietoi hänet syliinsä.

— Voi luoja… Mitä he ovat tehneet sinulle… — hän kuiskasi.

Hän riisui takkinsa ja kietoi sen Junen ympärille.

— Olet aivan jäässä… Olisit voinut kuolla…

— Halusin vain antaa sinulle lahjan… — June itki.

Hän ojensi märän paketin.

Sisällä oli pieni vihko ja lappu:

“Maailman parhaalle veljelle. Älä koskaan unohda, kuinka hyvä ihminen olet.”

Leon silmät täyttyivät kyynelistä.

Sillä hetkellä hän päätti, ettei antaisi kenenkään enää satuttaa siskoaan.

Hän nousi, otti Junen syliinsä ja käveli ovelle.

Hän koputti.

Kovempaa.

Vielä kovempaa.

— AVATKAA HETI!

Robert avasi oven, viinilasi kädessään.

— Mitä tämä meteli on? — hän ärähti.

Sitten hän näki Junen.

Hän kalpeni.

Eleonora ilmestyi hänen taakseen.

— Leo, liioittelet… — hän sanoi kylmästi. — Tämä oli kasvatusta…

— Kasvatusta?! — Leo huusi. — Heititte lapsen pakkaseen!

Hän kaivoi puhelimensa esiin.

— Kaikki todisteet on tallennettu. Olen lähettänyt ne poliisille ja medialle.

Vanhempien kasvot jähmettyivät.

— Et voi tehdä tätä… — Robert kuiskasi.

— Olen jo tehnyt.

Muutamaa tuntia myöhemmin kadun täyttivät poliisiautot.

Salaiset tilit, petokset ja laittomat sopimukset paljastuivat.

Sterlingin nimi menetti lopullisesti arvonsa.

Sairaalassa June makasi lämpimän peiton alla.

Leo piti häntä kädestä.

— Pelastit minut… — June kuiskasi.

— Ei, — Leo hymyili. — Sinä pelastit meidät molemmat.

Siitä yöstä lähtien heidän elämäänsä ei enää hallinnut pelko.

Vaan totuus.

Ja vapaus.