Rehellisesti sanottuna en ole varma itsekään, ja puolet ihmisistä näyttää yhtä hämmentyneiltä. Toiset taas väittävät nähneensä jotain, mitä heidän ei olisi koskaan pitänyt nähdä.

Kaikki alkoi lyhyestä videosta, joka ilmestyi verkkoon ilman otsikkoa, ilman kuvausta, ilman ainoatakaan vihjettä. Muutama sekunti epätarkkaa kuvaa, hämärää valoa ja hiljaista taustakohinaa – eikä mitään, mikä ensi silmäyksellä näyttäisi poikkeavalta. Silti kommentit tulvivat sekunneissa.

» Mikä tämä on?»
» Miksi minua karmii?»
» En halua katsoa eteenpäin, mutta en voi lopettaa…»

Videolla seisoi hahmo, jonka ääriviivat sulautuivat varjoihin. Mikrofoni tallensi vaimean huminan, joka muistutti tuulta mutta sisälsi jotakin outoa, lähes elollista värinää. Sitten tuli hetki, jolloin jokainen katsoja jähmettyi:
hahmo nojautui eteenpäin tavalla, joka näytti täysin epäluonnolliselta, melkein kuin jokin näkymätön voima olisi vetänyt sitä.

Kamera värisi kevyesti. Taustalla oleva valo välkkyi epäsäännöllisesti. Jotkut väittivät kuulleensa hiljaisen naisen äänen, toiset taas näkivät varjon, joka liikkui erillään hahmon kehosta – kuin sillä olisi ollut oma tahto.

Mutta pahin oli vasta tulossa.
Tili, joka oli julkaissut videon, katosi alle vuorokaudessa. Ei aiempia julkaisuja, ei profiilia, ei jälkiä. Aivan kuin henkilö olisi olemassa vain yhden ainoan tarkoituksen vuoksi – ja sen jälkeen kadonnut.

Internetin harrastelijaetsivät ryhtyivät töihin välittömästi. He analysoivat jokaisen ruudun, puhdistivat ääntä, tutkivat valon ja tummien alueiden liikeratoja. Pian he löysivät jotakin huolestuttavaa.

Viidentoista sekunnin kohdalla oikeassa kulmassa vilahtaa outo merkki. Osa käyttäjistä tunnisti sen: sama symboli oli liitetty vuosia aiemmin selittämättömien katoamistapausten sarjaan. Poliisi sulki tutkinnan todisteiden puutteen vuoksi, mutta monet uskoivat, että todellinen syy vaiettiin.

Yleisön reaktiot muuttuivat päivä päivältä levottomammiksi.
Satoja ihmisiä kirjoitti kärsivänsä päänsäryistä, painajaisista, painostavasta tunteesta rinnassa. Jotkut väittivät kuulleensa huminaa yhä – vaikka video oli poistettu selaimesta. Ja yllättävän moni sanoi saman:

«Minusta tuntuu, että hahmo katsoo suoraan minua.»

Kun tämän oli kerran lukenut, videosta tuli vielä pelottavampi.

Asiantuntijat yrittivät rauhoittaa tilannetta. Psykologit puhuivat joukkosuggeroinnista, tekniset asiantuntijat virheellisestä datasta, grafiikkahäiriöistä tai manipulaatiosta. Mutta kukaan ei pystynyt selittämään sitä tunnejälkeä, jonka video jätti.

Sitten joku kommentoi:

» Katsokaa sen hartioita. Tuollainen liike… ei ole ihmismäinen.»

Kommentti levisi salamannopeasti. Yhä useammat katsoivat videon ruutu ruudulta ja huomasivat saman: liike oli liian jäykkää, liian kulmikasta, kuin nivelissä olisi ollut jotakin vierasta.

Hetken kuluttua eräs käyttäjä ilmoitti tunnistavansa kuvauspaikan:
hylätty, puoliksi sortunut rakennus pienen kaupungin laidalla. Paikka, josta oli vuosia kerrottu tarinoita – omituisista äänistä, liikkuvista varjoista, ikkunoiden takana vilahtavista hahmoista.

Pieni ryhmä uteliaita päätti mennä paikalle. Useimmat yrittivät estellä, pyysivät heitä jättämään asian sikseen.
Mutta he lähtivät kuitenkin.

Ja yksi heistä katosi.

Hänen viimeinen viestinsä oli lyhyt:

«Olen perillä. Paikka näyttää täsmälleen samanlaiselta kuin videossa… mutta se ääni, jonka kuulen sisältä, ei ole videoon tallentunut.»

Sen jälkeen kysymys ei enää ollut, mitä videolla näkyy.
Vaan miksi ne, jotka yrittävät löytää totuuden, lakkaavat palaamasta.