Häntä kunnioitettiin ja rakastettiin paitsi lahjakkuutensa, myös lempeyden ja hyväsydämyisyyden vuoksi. Kun hän sai tietää olevansa raskaana, hänen ilonsa oli rajaton. Pitkän odotuksen jälkeen ihme oli viimein tapahtunut. Mutta hänen miehensä, varakas liikemies, reagoi uutiseen täysin toisin.

– Me emme suunnitelleet tätä lasta, – hän sanoi ärtyneenä.
– Mutta tämä lapsi on Jumalan lahja, – Anna vastasi hiljaa. – Meidän täytyy hyväksyä hänet ja rakastaa häntä.

Tästä hetkestä lähtien miehestä tuli kylmä, etäinen ja vieras. Hän vietti yhä enemmän aikaa töissä, ei kiinnostunut Annan terveydestä ja näytti vain odottavan, että hän katoaisi hänen elämästään.

Kuukaudet kuluivat. Anna jatkoi työtään keittiössä, yrittäen olla ajattelematta surua, joka hiipi hänen mielessään. Työkaverit varoittivat häntä väsymyksestä, mutta hän hymyili:
– Työskennellessäni tunnen oloni hyväksi. Te olette minun toinen perheeni.

Eräänä iltana, ravintolan sulkemisen jälkeen, Anna vaihtoi vaatteensa ja oli lähdössä kotiin, kun yllättäen hänen miehensä ilmestyi ovelle.

– Mitä sinä täällä teet? – hän kysyi yllättyneenä.
– En mitään, halusin vain viedä raskaana olevan vaimoni kotiin, – hän vastasi kireästi hymyillen.

Anna ilahtui. Vuosien jälkeen hän mainitsi vihdoin lapsesta. Sydän pamppaili – ehkä kaikki voisi muuttua paremmaksi? Hän ei huomannut, kuinka miehen kädet tärisivät ja katse harhaili hermostuneesti huoneessa.

– Kaikki ovat menneet jo kotiin? – mies kysyi hiljaa.
– Kyllä, olen yksin. Miksi?
– Olen vain utelias, – hän vastasi ja työntäen Annan äkillisesti valtavaan jääkaappiin, sulki oven voimalla.

Anna putosi lattialle ja huusi:
– Mitä sinä teet?! Päästä minut ulos!

– Täällä vietät yön, – hän sanoi kylmästi ja poistui, uskoen, että aamulla kaikki näyttäisi onnettomuudelta. Jääkaapissa oli lähes nollan asteen lämpötila. Anna tärisi kylmästä ja pelosta, supistaen vatsaansa, ja supistukset alkoivat.

Kohtalo kuitenkin puuttui peliin. Yksi jäljellä ollut työntekijä, joka tarkisti varastoja, kuuli heikkoja valituksia ja huusi:
– Onko siellä joku?!

Hän soitti välittömästi ambulanssin ja poliisin. Kun jääkaapin ovi avattiin, Anna tuli esiin: hänen kehonsa oli sinertävä, huulet kalpeat, silmät täynnä kauhua. Mutta sisällä liikkui lapsi, heikko mutta elossa.

Sillä välin mies joi kotona viiniä, luullen kaiken menneen täydellisesti. Oven soiminen kuitenkin muutti kaiken. Poliisi pidätti hänet välittömästi. Hän yritti kiistää, mutta kameratallenteet ja työntekijöiden todistukset paljastivat totuuden. Hänet syytettiin murhayrityksestä ja väkivallasta raskaana olevaa naista kohtaan.

Anna toipui vähitellen. Lapsi selvisi ja siitä tuli rohkeuden ja toivon symboli. Median otsikot kertoivat:
– «Raskaana oleva pääkokki selvisi hengissä sen jälkeen, kun mies sulki hänet jääkaappiin – tarina järkytti kaupunkia.»

Suurin shokki kuitenkin odotti myöhemmin. Miehen pidätyksen jälkeen Anna alkoi saada nimettömiä kirjeitä, joissa vihjattiin, ettei mies toiminut yksin. Ryhmä ihmisiä, kateuden ja ahneuden motivoimana, oli seurannut Annaa pitkään ja suunnitellut hänen poistamistaan saadakseen vallan hänen perinnöstään ja liiketoimistaan.

Anna ymmärsi, että hänen selviytymisensä ei ollut sattumaa. Se oli koettelemus hänen voimalleen ja rohkeudelleen. Hän päätti olla piiloutumatta, vaan taistella. Hän auttoi muita uhreja, paljasti totuuden ja alkoi palauttaa ympärillään lähes tuhottua maailmaa.

Hänen tarinastaan tuli legenda kaupungissa. Ihmiset sanoivat:
– «Anna kävi läpi helvetin ja nousi sieltä sydämessään tuli.»
Hän ei vain selviytynyt, vaan muutti kivun voimaksi epäoikeudenmukaisuutta vastaan, osoittaen, että jopa ihmisen julmuuden kylmimmissä ja pimeimmissä paikoissa elämän valo voi voittaa.