— En voi mennä naimisiin. Tämä… tämä ei ole henkilö, jonka näin valokuvissa, ei hän, johon rakastuin.
Huoneeseen laskeutui painostava hiljaisuus. Morsiamen vanhemmat avasivat suunsa, mutta eivät löytäneet sanoja. Morsian itse ei voinut liikkua, kuin kivettyneenä. Hänen silmissään, täynnä kyyneliä ja kauhua, kohtasivat sulhasen silmät — ja niissä näkyi sekoitus epäymmärrystä ja anomusta.
Kävi ilmi, että muutama viikko sitten hänen sukulaisensa olivat päättäneet, että tyttö oli liian ujo ja huomaamaton tulevalle aviomiehelle. He palkkasivat ammattimeikkaajan ja graafikon, jotta kaikkiin kihlakuvauksiin otettuihin kuviin hän näyttäisi täysin erilaiselta: täydelliset kasvonpiirteet, hehkuva iho ja silmät, jotka vangitsivat katseen. Sulhanen rakastui ei hänen todellista kasvoaan, vaan keinotekoisesti luotua kuvaa.
Kun hunnun nosti, hän ymmärsi totuuden. Kasvot, jotka olivat olleet piilossa kuukausien ajan, olivat täysin erilaiset kuin idealisoitu kuva, jonka hän oli nähnyt valokuvissa ja mielikuvissaan. Hänen sydämensä puristui petoksen tunteesta, ja hetki muuttui katastrofiksi.
— Kuinka te saattoitte tehdä näin? — sulhanen melkein huusi, tunteita ei voinut pidätellä. — Olin valmis rakastamaan häntä sellaisena kuin hän on! — hänen äänensä värisi. — Mutta en voi elää valheessa!
Sanat kaikuvat huoneessa kuin ukkosen jyrinä. Morsiamen vanhemmat yrittivät puolustella itseään: se on ”perinnettä”, ”puhtautta”, ”ulkonäkö on onnen vuoksi”. Mutta kukaan ei ymmärtänyt, miksi valhe on tärkeämpää kuin vilpittömyys.
Morsian veti hunnun kokonaan pois ja purskahti itkuun. Kyyneleet valuivat poskille sekoittuen meikkiin, joka peitti hänen luonnollisen kauneutensa. Hän oli vilpittömästi rakastunut mieheen, joka nyt kääntyi pois.
— Yritin… sinun takiasi… perheenne takia… — hän sanoi hiljaa. — Halusin, että rakastat minua…
Mutta hänen sanansa eivät koskettaneet sulhasta. Hän tunsi, että petos oli tuhonnut kaiken luottamuksen, joka olisi pitänyt olla heidän avioliittonsa perusta. Ja vaikka hänen sydämensä murtui, hän tiesi, ettei voi jatkaa.
Vieraat pysyivät hämmästyneinä. Jotkut kuiskailivat toisilleen, keskustelivat tapahtuneesta, mutta kukaan ei voinut piilottaa hämmennystään. Valokuvaaja, joka oli koko päivän hymyillyt ja kuvannut, laski kameran: kuvat menettivät merkityksensä, kun totuus paljastui.
Morsiamen vanhemmat joutuivat paniikkiin ja yrittivät puuttua asiaan. Mutta sulhanen totesi päättäväisesti:
— Hyvästi. Tämä avioliitto on mahdoton.
Hän otti takkinsa ja poistui salista. Oven takana hän päästi vain hiljaisen huokauksen. Sisällään hän tunsi pettymystä, katkeruutta, kipua ja loukkaantumista. Kaikki, mistä hän oli unelmoinut, romahti yhdessä hetkessä.
Morsian jäi seisomaan tyhjään saliin, sukulaisten ympäröimänä, jotka eivät enää voineet peittää häpeäänsä. Hän ymmärsi, että perinteet, valhe ja yritykset ”parantaa” kohtaloa olivat muuttuneet tragediaksi.
Muutaman päivän kuluttua tästä tarinasta puhuttiin kaikkialla: perheen ystävien, naapureiden ja sosiaalisen median keskuudessa. Ihmiset pohtivat, kuinka ohut raja rakkauden ja illuusion, odotusten ja todellisuuden välillä on.
— Kuinka voi rakastaa ei ihmistä, vaan hänen idealisoitua kuvaansa? — kysyi moni.
Tämä häät eivät päättyneet juhlavasti, mutta ne jättivät syvän jäljen kaikkien sydämiin, jotka todistivat tämän järkyttävän tapahtuman. Ja kun jotkut puhuivat tragediasta, toiset ymmärsivät pääviestin: valheet tulevat aina ilmi, ja niiden seuraukset voivat olla tuhoisampia kuin mikään skandaali.