Minulla on ryppyjä, pehmeä vatsa ja lantio, joka oli joskus ylpeyteni, mutta nyt vain kertoo vuosien kulumisesta. Kaikki tämä on osa tarinaani, elämääni. Ja mieheni on aina sanonut, että olen kaunis. Vielä kolmenkymmenenviiden vuoden avioliiton jälkeen hän katsoo minua niin kuin olisimme juuri tavanneet.

Mutta äskettäin kaikki muuttui. Ensimmäistä kertaa elämässäni aloin häpeämään itseäni.

Kaikki alkoi näennäisen viattomasta valokuvasta. Mieheni kanssa olimme lomalla meren äärellä — harvinainen mahdollisuus paeta arjen rutiineja. Seisoimme rannalla uimapuvuissamme, hän piti minua vyötäröltä, ja minä hymyilin. Halusin tallentaa hetken ja jakaa sen sosiaalisessa mediassa.

Tiesin, että uimapuku korostaa kaikkia epäkohtiani. Mutta hitto soikoon, ei se ole syy piilotella!

Muutaman tunnin kuluttua kuvan alle alkoi tulla tykkäyksiä ja lämpimiä kommentteja: ”Mikä ihana pariskunta!”, ”Onpa ihanaa, että olette olleet yhdessä näin kauan!” Hymyilin, kunnes näin kommentin… omalta tyttäreltäni.

”Äiti, sinun iässä ei ole sopivaa pukeutua noin. Etkä todellakaan saisi näyttää lihavia sivujasi. Poista kuva.”

Jähmetyin. Kuin joku olisi kaatanut päälleni ämpärillisen jäätä.

Tämä ei ollut vitsi. Hän tarkoitti sitä vakavasti. Sydämeni kiristyi. Minä synnytin tämän tytön, valvoin hänen kanssaan öitä, imetin, saatoin kouluun, autoin yliopistoon pääsyssä… ja nyt hän kirjoittaa minulle jotain niin julmaa.

Silloin en enää kestänyt ja tein jotain, mitä en kadu. Minun täytyi opetella hyväksymään ja rakastamaan itseäni uudelleen.

Suljin silmäni, hengitin syvään ja tein päätöksen. Päätöksen, joka olisi järkyttänyt ketä tahansa, joka tuntee minut koko elämäni ajan. Poistin kuvan — mutta en siksi, että olisin antanut periksi tyttärelleni. Ei. Poistin sen opettaakseni hänelle läksyn. Näytin hänelle, että sanat voivat satuttaa, mutta naisen voimaa ei mitata jonkun toisen mielipiteellä.

Seuraavana päivänä kirjoitin tyttärelleni kirjeen. En vihaisena, en syyttäen, vaan aidosti. Avautuin hänelle: ”Kirjoitit, että minulla on lihavat sivut ja että minun pitäisi tuntea häpeää. Mutta tiedätkö mitä? Nämä sivut kantavat kaikkia onnellisia vuosiani, synnytyksiäni, koettelemuksiani ja voittojani. Jokainen ryppy on rakkauden jälki, ei epäonnistumisen merkki. En anna sinun määritellä kauneuttani. Olen nainen ja elän kuten haluan.”

En lähettänyt kirjettä heti. Annoin itselleni aikaa tuntea voimani. Ja kun lopulta lähetin sen — kehoni läpi kulki värisevä aalto. Se oli kapinan teko, sielun huuto, joka piti kuulla.

Tyttäreni vastasi. Aluksi kylmästi, sarkastisesti. Mutta muutaman päivän kuluttua sävy muuttui. Hän kirjoitti: ”Äiti, en tajunnut, että se satuttaa näin paljon… Olen pahoillani.”

Silloin ymmärsin: läksy oli opittu, mutta ei vain hänen — myös minun. Opin hyväksymään itseni uudelleen.

Siitä lähtien teen asioita, joihin en ennen uskaltanut: uin jälleen meressä uimapuvussa, kävelen ylpeänä rannalla, otan kuvia — nyt ei sosiaalista mediaa varten, vaan itselleni. Jokainen katse, jokainen kommentti vahvistaa, että ikä ei ole tuomio, vaan vapaus. Vapaus olla oma itsensä, rakastaa itseään ja näyttää se maailmalle.

Ymmärsin, että pahinta on antaa muiden mielipiteiden ohjata elämääsi. Olen kokenut shokin, kivun, vihan ja häpeän — ja noussut niistä vahvempana. En enää peitä ryppyjäni, lantiotani tai ”puutteitani”. Haluan ne osaksi itseäni, osaksi tarinaani.

Tyttäreni näki, että nainen voi olla vahva, kaunis ja rakastettu missä iässä tahansa. Ja tiedän, että tämä läksy jää hänen mukaansa ikuisesti. Mutta tärkeintä on, että itsekin opin tärkeimmän läksyn: älä koskaan anna kenenkään määritellä arvoasi.

Kun katson itseäni peilistä nyt, en näe ikää tai ryppyjä. Näen elämän, jonka olen elänyt arvokkaasti, rakkauden, jota annan ja saan, naisen, joka ei pelkää olla oma itsensä.

Ja tiedätkö mitä? Edessä on vielä niin paljon meriä, niin paljon aurinkoisia päiviä ja hetkiä, jolloin voin sanoa itselleni: ”Kyllä, olen kaunis. Kyllä, ansaitsen sen. Kyllä, pystyn kaikkeen.”

En enää häpeä. En enää pelkää. Enkä koskaan anna kenenkään satuttaa itseäni sanoillaan uudelleen.