Hautausmaalla sinä päivänä vallitsi hiljaisuus. Auringonsäteet siivilöityivät puiden oksien lomasta, kevyt tuuli toi mukanaan vastakaivetun mullan tuoksun. Kaikki vaikutti tavalliselta, aivan kuten sadoissa muissakin hautajaisissa: omaiset pidättelivät kyyneleitä, naapurit seisoivat hiljaa, ja pappi luki rukousta vakaalla äänellä. Mutta vain hetkeä myöhemmin rauha särkyi, ja yksinkertainen tilaisuus muuttui kauhistuttavaksi ja arvoitukselliseksi näytelmäksi.
Järkyttävä hetki
Kun haudankaivajat laskivat pienen arkun kuoppaan, maa alkoi yhtäkkiä liikkua. Kukaan ei ymmärtänyt, mitä tapahtui. Pehmeästä mullasta alkoi ryömiä esiin kymmeniä käärmeitä. Ohuet ja paksut, harmaat ja mustat, ne kiemurtelivat ylös, sihisten ja nostaen päitään. Jotkut liukuivat suoraan arkun päälle, aivan kuin yrittäen kurkistaa sen sisään.
Väkijoukko vetäytyi taaksepäin kauhuissaan. Naiset kirkuivat ja väistyivät, miehet yrittivät hätistää matelijoita — turhaan. Käärmeet näyttivät vartioivan hautaa. Ja sitten tapahtui jotain vielä pelottavampaa: maan raoista alkoi ilmestyä mustia skorpioneja. Niiden kiiltävät panssarit välkehtivät auringossa, ja myrkylliset piikit nousivat uhkaavasti pystyyn.
Ihmisten paniikki
Ristiä puristanut pappi kalpeni ja keskeytti rukouksensa, käsi vapisten. Ihmiset katselivat toisiaan peloissaan ja kuiskivat hermostuneesti. «Tämä on merkki!» joku kuiskasi. «Lapsen sielu ei löydä rauhaa,» lisäsi vanha nainen. Hautajaisväki jäi paikoilleen kuin halvaantuneena, pelon ja hämmennyksen vallassa.
Se, mikä piti olla rauhallinen jäähyväinen, muuttui kammottavaksi kohtaukseksi. Tuntui kuin itse maa olisi noussut vastustamaan tapahtunutta.
Painostava tunnelma
Jotkut pakenivat hautausmaalta paniikissa, toiset tekivät ristinmerkin ja itkivät. Osa yritti löytää järkevän selityksen, mutta jopa kaikkein skeptisimmät vaikenivat, kun käärmeet ja skorpionit jatkoivat kokoontumista arkun ympärille, aivan kuin näkymättömän voiman kutsumina.
Kauhistuttava paljastus
Lopulta yksi mies uskalsi tutkia maata. Hänen löytönsä selitti osittain tapahtunutta. Paikan alla, johon hauta oli kaivettu, oli luonnollinen ontelo, eräänlainen piilopaikka myrkyllisille olennoille. Kaivaminen oli häirinnyt niiden pesää ja vapauttanut sen vaaralliset asukkaat.
Mutta se, että niiden ilmestyminen sattui täsmälleen samaan hetkeen, kun arkku kosketti kuopan pohjaa, teki tapahtumasta liian karmivan ollakseen pelkkää sattumaa.
Seuraukset
Hautajaiset jouduttiin keskeyttämään. Kukaan ei pitkään aikaan uskaltanut lähestyä hautaa. Jotkut kuiskivat kirouksista ja enteistä, varmoja siitä, että lapsen henki oli kutsunut nuo olennot. Toiset luottivat järkiperäiseen selitykseen, mutta myönsivät, että kohtaus oli ollut niin pelottava, ettei sitä voinut selittää yksinkertaisella sattumalla.
Tapaus levisi nopeasti koko seudulle. Ihmiset väittelivät, loivat teorioita ja arvelivat, oliko kyseessä jumalallinen rangaistus, kirous vai vain luonnon julma pila. Mutta yksi asia oli varmaa: hautausmaa, jossa tämä tapahtui, ei enää koskaan olisi tavallinen paikka. Jopa kirkkaassa päivänvalossa monet kiertävät sen kaukaa.