Kun Marian vanhemmat antoivat nuorelle parille asunnon lahjaksi, kaikki näytti lupaavalta uudelta alulta. Remontti kesti kuukausia, mutta lopputulos oli kaiken arvoinen: viihtyisä keittiö, valoisa olohuone ja tilava makuuhuone. Maria valitsi rakkaudella jokaisen yksityiskohdan, haaveillen päivästä, jolloin hän voisi vihdoin kutsua vieraita ja näyttää heille kodin, jonka he olivat rakentaneet yhdessä.

Mutta todellisuus osoittautui paljon vaikeammaksi.

Ensimmäiset juhlat ja shokeeraava isku

Tupaantuliaisissa Marian aviomies Andrei nousi yllättäen puhumaan ja sanoi jotakin, mikä jätti kaikki sanattomiksi:

— Kiitos vaimoni vanhemmille tästä asunnosta! Mutta me emme aio asua täällä. Annamme sen sisarelleni ja myöhemmin ostamme oman kodin itsellemme!

Sanat putosivat kuin salama kirkkaalta taivaalta. Anopin kasvot loistivat ylpeydestä, ja hän taputti käsiään. Mutta Marian äiti nousi seisomaan ja vastasi tiukasti:

— Anteeksi, mutta kuka kysyi meiltä, lahjoittajilta? Tämä asunto oli tarkoitettu teille kahdelle, ei siskollenne!

Hiljaisuus laskeutui huoneeseen. Marian vanhemmat tunsivat itsensä petetyiksi.

Muutamaa kuukautta myöhemmin

Remontti valmistui, ja Andrei myönsi yllättäen olleensa väärässä. Hän pyysi anteeksi vaimoltaan ja sanoi, että hänen sanansa olivat olleet harkitsemattomia. Hän kiitti jälleen Marian vanhempia heidän anteliaisuudestaan. Kaikki näytti ratkenneen.

Mutta anoppi, joka ei koskaan osannut perääntyä, totesi päättäväisesti:

— Jotta elämä tässä kodissa olisi onnellista, meidän täytyy järjestää kunnon juhlat!

Niinpä päätettiin pitää toiset tupaantuliaiset.

Toinen petos

Vieraat kokoontuivat, pöytä notkui ruoasta ja tunnelma muuttui lämpimäksi. Maria toivoi, että tällä kertaa kaikki sujuisi rauhallisesti. Mutta kesken illallisen anoppi nousi seisomaan ja ilmoitti hymyillen:

— Olen iloinen puolestanne, lapset. Mutta teitä on kaksi, voitte säästää ja ostaa oman asunnon. Minun tyttäreni Olja taas kasvattaa kolmea lasta yksin. Eikö ole epäoikeudenmukaista, että hän elää ahtaasti, kun te nautitte tästä lahjasta?

Heti sen jälkeen hän ehdotti, että asunto annettaisiin Oljalle.

Marian kauhuksi Andrei yhtyi äitinsä mielipiteeseen:

— Äiti on oikeassa. Olja saa kasvattaa lapsensa täällä. Me Marian kanssa ostamme myöhemmin oman kodin.

Reaktio

Marialle nuo sanat olivat kuin veitsi sydämeen. Hän näki vanhempiensa kasvot: isä oli sanaton, haarukka putosi hänen kädestään, äiti pidätteli kyyneliä.

Anoppi taas säteili tyytyväisyyttä, vakuuttuneena siitä, että hän oli palauttanut «oikeudenmukaisuuden». Hänelle ei merkinnyt mitään, että asunto oli lahja nimenomaan Marialle ja Andreille.

Maria ymmärsi silloin, että hänen miehensä oli yhä täysin äitinsä vaikutusvallan alla. Hänen anteeksipyyntönsä olivat olleet tyhjiä sanoja.

Johtopäätös

Asunnosta, jonka piti symboloida uutta alkua, tuli riitojen ja manipuloinnin lähde. Rakkauden lahjasta oli tullut taistelukenttä.

Maria joutui kohtaamaan kivuliaan totuuden: joko Andrei oppisi viimein tekemään päätöksiä itse ja suojelemaan omaa perhettään, tai sekä heidän kotinsa että avioliittonsa jäisivät ikuisesti epävarmoiksi ja haurastuneiksi.