Viimeinen kerta, kun heitin kepin, kaikki tuntui aivan tavalliselta. Hän syöksyi matkaan kuin tuulenpuuska, silmissään loiste ja jokaisessa hypyssä puhdas ilo. Luna — uskollinen ystäväni, pieni kapinalliseni, jolla oli valtava sydän. Mutta sinä päivänä kaikki muuttui. Hän juoksi… eikä koskaan palannut.

En vielä silloin tiennyt, että tämä heitto olisi viimeinen. Kutsuin häntä, katsoin jokaiseen pensaaseen, kuuntelin pienintäkin rasahdusta. Mutta metsä näytti pidättävän hengitystään. Hiljaisuus — ennen lämmin ja lohdullinen — muuttui raskaaksi ja armottomaksi.

Hän oli enemmän kuin koira
Luna tuli elämääni, kun olin melkein lakannut uskomasta ihmeisiin. Pieni karvapallo, joka vei sydämeni heti ensisilmäyksellä. Hän tunsi kaiken — iloni, suruni, pelkoni. Myrskyissä hän piilotti kuononsa käsiini, ja aurinkoisina päivinä hän saattoi juosta tuntikausia niityillä, tempaisten mukaansa jopa synkimmät ohikulkijat.

Me olimme kumppaneita kaikessa: kepposissa, seikkailuissa, hiljaisissa illoissa takkatulen ääressä. Minä puhuin — hän kuunteli. Ei siksi, että olisi ymmärtänyt sanat, vaan koska hän tunsi niiden merkityksen.

Hetki, joka muutti kaiken
Sinä päivänä hänen sydämensä pysähtyi. Tuntui kuin tuuli olisi vienyt hänet lehtien mukana. Ja minun sydämeni… murtui. Jäljelle jäi vain liikkumaton talutushihna oven vieressä. Vain hänen tuoksunsa vanhassa peitossa. Vain tyhjä paikka jalkojeni vieressä.

Talosta tuli liian hiljainen. Liian tyhjä. Ei edes sateen ääni täytä sitä tyhjyyttä. Huomaan odottavani häntä — että milloin tahansa kuulisin kynsien kopinan lattialla. Mutta hiljaisuus ei valehtele.

Muisto, joka elää ikuisesti
Luna oli ihmeeni, kohtalon lahja. Ja vaikka hän ei ole enää vierelläni, hän elää jokaisessa hengityksessäni, jokaisessa sydämeni lyönnissä. Sanotaan, että aika parantaa. Mutta on haavoja, jotka eivät koskaan täysin umpeudu.

Tiedän, että jonain päivänä me vielä tapaamme — paikassa, jossa ei ole kipua eikä hyvästejä. Siihen asti… kannan häntä sisälläni. Aina.

Nuku rauhassa, minun Lunani. Olit valoni, pelastukseni ja uskollisin ystäväni.