Hänen painonsa lähestyi 260 kiloa, ja jokaisesta päivästä tuli yhä vaikeampi selviytymistaistelu. Portaiden nouseminen, lyhyelle kävelylle lähteminen tai jopa arjen pienet asiat tuntuivat lähes mahdottomilta. Fyysistä rasitusta vielä raskaampaa oli kuitenkin yksinäisyys, joka hiljalleen valtasi hänen elämänsä.
Aikaisemmin hän uskoi, että hänen aviomiehensä pysyisi hänen rinnallaan kaikesta huolimatta. Mies vakuutti, ettei ulkonäöllä ollut merkitystä ja että rakkaus kestäisi kaiken. Vuosien myötä heidän välilleen alkoi kuitenkin kasvaa etäisyys. Ensin tulivat pienet huomautukset, sitten pitkät hiljaisuudet ja lopulta kylmyys, jota ei enää voinut sivuuttaa. Hän tunsi, että heidän suhteensa hajosi, mutta piti silti kiinni toivosta.
Käännekohta tuli yllättäen. Hän sai tietää, että hänen miehellään oli toinen nainen. Uutinen satutti syvästi — ei pelkästään uskottomuuden vuoksi, vaan siksi, että hän tunsi menettäneensä itsensä. Kaikkein tuskallisinta oli se, että jopa miehen uusi kumppani katsoi häntä säälinsekaisesti, kuin hänen kohtalonsa olisi jo ratkaistu.
Pitkän aikaa hän sulkeutui kotiinsa. Asunto muuttui yhtä aikaa turvapaikaksi ja vankilaksi. Hän katseli vanhoja valokuvia, joissa hän oli iloinen, energinen ja täynnä unelmia. Hän mietti usein, missä vaiheessa elämä oli muuttunut näin paljon. Vastauksia ei löytynyt. Jäljelle jäi vain kipu, lohtusyöminen ja tunne siitä, ettei mikään enää muuttuisi.
Eräänä päivänä jokin kuitenkin muuttui hänen sisällään. Suru vaihtui päättäväisyydeksi. Hän ymmärsi, ettei halunnut enää olla säälin kohde. Ei miehensä tai muiden ihmisten vuoksi, vaan itsensä takia hän päätti aloittaa alusta.
Alku oli vaikea. Jokainen askel sattui, liikunta tuntui ylivoimaiselta ja ruokailutottumusten muuttaminen vaati valtavaa itsekuria. Oli hetkiä, jolloin hän halusi luovuttaa, mutta jokainen pudotettu kilo toi lisää voimaa jatkaa. Vähitellen hän oppi kuuntelemaan kehoaan ja sai elämänsä takaisin hallintaansa.
Ajan myötä muutos alkoi näkyä myös ulospäin. Ihmiset, jotka ennen katsoivat häntä säälin tai arvostelun kautta, alkoivat ihailla hänen sinnikkyyttään. Suurin muutos tapahtui kuitenkin hänen sisällään. Itseluottamus kasvoi, pelot väistyivät ja ilo palasi arkeen.
Muutos ei tapahtunut yhdessä yössä. Se oli vuosien työ, täynnä haasteita, epäilyksiä ja pieniä voittoja. Lopulta hän laihtui lähes 200 kiloa. Nainen, joka ennen tuskin pystyi liikkumaan, eli nyt aktiivista elämää, harrasti liikuntaa ja suunnitteli tulevaisuuttaan uudella innolla.
Kun häneltä kysytään, ajatteleeko hän menneisyyttä ja miestä, joka lähti, hän vastaa rauhallisesti. Kipu on osa hänen tarinaansa, mutta se ei enää hallitse häntä. Juuri tuo vaikea kokemus antoi hänelle voiman muuttaa elämänsä.
Tänään hän sanoo, ettei suurin voitto ole vaa’an lukema tai muiden ihmisten ihailu. Todellinen voitto on se, että hän löysi itsensä uudelleen. Hän ei enää piiloudu eikä pelkää muiden katseita.
Hänen tarinansa muistuttaa siitä, että myös vaikeimpien aikojen jälkeen on mahdollista aloittaa alusta. Joskus suurin muutos alkaa juuri silloin, kun kaikki tuntuu menetetyltä. Hän todisti, että todellinen muutos ei tapahdu vain kehossa, vaan myös mielessä ja sydämessä.