Hänen rinnallaan kulki uskollinen ystävä – saksanpaimenkoira nimeltä Rex. Tämä koira ei ollut vain opaskoira; se oli miehen silmät, turva ja elämänvoima.

He kävelivät tuttua reittiä pitkin, samaa, jota mies oli kulkenut päivittäin vuosien ajan. Kaikki näytti aivan tavalliselta. Mutta kohtalolla oli tänään toinen suunnitelma.

Aikaisemmin päivällä maan alla kulkeva vesiputki oli murtunut. Jalkakäytävä oli romahtanut, jättäen jälkeensä suuren, pimeän kuopan keskelle tietä. Kukaan ei ollut vielä ehtinyt aidata vaarallista kohtaa. Mies, joka luotti askelissaan vain Reksiin, lähestyi vaarapaikkaa tietämättään.

Rex pysähtyi äkisti. Se nosti korvansa, murisi hiljaa – mutta mies ei ymmärtänyt, miksi koira epäröi. Hän otti vielä yhden askeleen eteenpäin. Hänen keppinsä osui tyhjyyteen. Ja sitten maa petti hänen altaan.

Mies putosi, mutta sillä hetkellä Rex teki jotakin uskomatonta. Se hyppäsi eteenpäin, tarttui hampaillaan hihnaan ja kaivautui kynsillään maahan. Koira ponnisteli koko kehonsa voimalla, veti, puristi, eikä päästänyt irti, vaikka sen tassut liukuivat asfaltilla. Se veti miestä ylöspäin sentti sentiltä, hengittäen raskaasti, silmät täynnä päättäväisyyttä.

Ohikulkijat huusivat, jotkut seisoivat järkyttyneinä, toiset juoksivat apuun. Mutta Rex ei odottanut ketään. Se jatkoi, kunnes mies viimein sai otteen jalkakäytävän reunasta ja onnistui kiipeämään ylös. Molemmat kaatuivat maahan uupuneina. Rex työnsi kuononsa isäntänsä kasvoihin, kuin varmistaakseen, että tämä oli elossa.

Hetken kuluttua maa romahti uudelleen – juuri siinä, missä he olivat hetki sitten olleet. Jos Rex olisi epäröinyt vielä sekunnin, he olisivat molemmat kadonneet pimeyteen. Yksi työmiesten joukosta, joka oli juuri saapunut paikalle, sanoi hiljaa:
«Jos en olisi nähnyt sitä omin silmin, en uskoisi. Tämä koira pelasti ihmishengen.»

Muutaman tunnin kuluttua tarina levisi kaikkialle. Videotapahtumasta levisivät sosiaalisessa mediassa. Ihmiset itkivät ja ylistivät sankarikoiraa:

«Rex on todellinen sankari!»
«Tämä on rakkautta puhtaimmillaan.»
«Ihmiset voisivat oppia tältä koiralta.»

Eläinsuojeluyhdistys päätti antaa Reksille kunniamitalin rohkeudesta. Mutta kun vapaaehtoiset tulivat miehen luo, hän vain hymyili ja sanoi:
— Hän ei tarvitse mitalia. Minä olen hänen palkintonsa. Minä elän.

Rexistä tuli paikallinen legenda. Poliisilaitoksen seinälle ripustettiin kuva, jossa luki:

«Rex – koira, joka näki sydämellään.»

Viikkoja myöhemmin tapahtui vielä jotakin outoa. Mies kertoi lääkärille, että oli alkanut tuntea valoa. Hän ei nähnyt, mutta kun Rex oli lähellä, maailma tuntui kirkkaammalta. «Hän antoi minulle takaisin näön – ei silmilläni, vaan sielullani», hän sanoi.

Nyt joka aamu he istuvat talonsa edessä penkillä. Mies silittää Rexin päätä ja kuiskaa:
— Ilman sinua en olisi enää täällä.

Rex ei vastaa. Se vain laskee tassunsa isäntänsä polvelle ja katsoo hiljaa. Sillä todellinen rakkaus ei tarvitse sanoja.

Sinä päivänä, kun kaikki näytti menetetyltä, yksi koira pysäytti kuoleman – ei velvollisuudesta, vaan rakkaudesta.