Todennäköisyys oli lähes nolla… Mutta se, mitä tälle nuorelle äidille tapahtui, järkytti jopa lääkäreitä

Hän oli vasta 27-vuotias – nuori, elinvoimainen ja onnellinen. Ensimmäinen raskaus sujui täydellisesti. Kaikki testitulokset olivat erinomaisia, ja lääkärit vakuuttivat hänelle, että kaikki oli kunnossa. Hän uskoi heitä – miksi ei olisi uskonut? Mutta eräänä aamuna kaikki muuttui.

Hän heräsi outoon kipuun vatsassaan. Se tuntui ensin pienenä vihlaisuna, mutta hetki hetkeltä se voimistui. Pian kipu muuttui sietämättömäksi. Hän kaatui lattialle ja menetti tajuntansa. Hänen miehensä soitti hätänumeroon paniikissa. Kun ambulanssi saapui ja hänet vietiin sairaalaan, lääkärit tajusivat kauhukseen, että sekä äidin että vauvan henki oli vaarassa.

Ihme vai lääketieteellinen arvoitus?

Sairaalassa kävi ilmi, että nainen oli alkanut synnyttää – kolme kuukautta ennen laskettua aikaa. Vauva oli erittäin heikko ja painoi vain 670 grammaa. Lääkärit arvioivat selviytymismahdollisuudeksi alle yhden prosentin.

Synnytys kesti tuntikausia. Kun lapsi vihdoin syntyi, hän ei hengittänyt. Lääkärit tekivät kaikkensa. Nuori äiti kuuli vain epäselviä ääniä ympäriltään, kunnes joku sanoi:

«Hän liikkuu… hän hengittää!»

Sitten kaikki pimeni.

Kaksi päivää myöhemmin hän heräsi teho-osastolla ja kysyi ensimmäisenä:

«Missä on vauvani?»

Hoitaja, jonka silmissä kiilsivät kyyneleet, vastasi hiljaa:

«Tyttösi on elossa. Hän taistelee.»

Päivät, jotka tuntuivat ikuisuudelta

Seuraavat viikot olivat kuin painajainen. Äiti vietti jokaisen hetken inkubaattorin vieressä, pitäen kättään lasia vasten, ikään kuin voisi siirtää voimaa lapselleen. Jokainen monitorin piippaus merkitsi, että pieni sydän löi yhä.

Lääkärit varoittivat, että vaikka vauva selviäisi, hän voisi jäädä pysyvästi vammaiseksi. Mutta pieni Ema ei luovuttanut. 78 päivän kuluttua hän avasi silmänsä ensimmäistä kertaa. Huoneessa vallitsi hiljaisuus – ja sitten hoitajat alkoivat itkeä.

Kehon salaisuus, jota tiede ei osannut selittää

Myöhemmät tutkimukset paljastivat jotain, mitä lääketiede ei ollut ennen nähnyt. Äidin elimistössä oli tapahtunut harvinainen immuunireaktio, jonka olisi pitänyt aiheuttaa keskenmeno. Mutta hänen tapauksessaan keho toimi täysin päinvastoin – se alkoi suojella vauvaa kaikin mahdollisin keinoin.

Professori Novotný Brnon yliopistollisesta sairaalasta sanoi myöhemmin:

«Tämä on biologinen ihme. Naisen keho toimi tavalla, jota tiede ei pysty vielä ymmärtämään. On kuin hän olisi alitajuisesti päättänyt pelastaa lapsensa hinnalla millä hyvänsä.»

Paluu kotiin – ja uusi yllätys

Neljä kuukautta myöhemmin äiti ja tytär pääsivät vihdoin kotiin. Koko sairaalan henkilökunta itki heidän lähtiessään. Ema oli yhä pieni ja hauras, mutta elossa – ja hänen katseessaan oli voimaa, jota kukaan ei ollut ennen nähnyt.

Vuotta myöhemmin tapahtui jotain, mikä sai lääkärit jälleen ällistymään. Nainen tuli uudelleen raskaaksi. Hänelle sanottiin, että toinen raskaus voisi olla hengenvaarallinen. Mutta hän ei pelännyt. Hän sanoi vain:

«Jos kerran ihme tapahtui, miksei se voisi tapahtua uudestaan?»

Ja yhdeksän kuukautta myöhemmin hän synnytti täysin terveen pojan – ilman komplikaatioita.

Tarina, joka kosketti koko kansaa

Nykyään tämän naisen tarina tunnetaan ympäri maailmaa. Se on julkaistu lääketieteellisissä lehdissä, ja hänestä on tehty dokumentti. Hän käy puhumassa sairaaloissa ja kouluissa, ja hänen sanomansa on aina sama:

«Niin kauan kuin hengitän, en luovuta. Ja lapseni tunsi sen.»

Tämä nuori nainen todisti, että äidinrakkaus on joskus vahvempi kuin kuolema itse – ja että ihmeitä todella tapahtuu, kun niihin uskoo.