Tämä ikoninen kohtaus ei ollut koskaan muokattu – katso tarkemmin, ja yritä olla haukkomatta henkeä, kun näet sen, mitä ei olisi pitänyt nähdä…

Aluksi kaikki luulivat, että kyse oli vain elokuvatemppusta. Pieni valon heijastus, virhe kamerassa – ei mitään outoa. Mutta kun kuvausryhmä katsoi otoksen uudelleen, huoneessa laskeutui hiljaisuus, joka tuntui jäädyttävän ilman.

Ohjaaja nojautui eteenpäin, tuijotti näyttöä ja kelasi videon useita kertoja edestakaisin. Lopulta hän nousi, kalpeana kuin paperi, otti pois silmälasinsa ja käveli hitaasti ulos sanomatta sanaakaan.

Kohtauksen piti olla yksinkertainen – nainen kävelee tyhjää käytävää pitkin, kamera seuraa häntä. Mutta taustalla, aivan seinän vieressä, jokin liikahti. Se ei ollut varjo. Se ei ollut valon heijastus. Se oli hahmo.

Kun kamera tarkensi, hahmo pysähtyi. Se seisoi liikkumatta, kasvot puoliksi pimeydessä. Ja kun nainen kulki ohi, hahmo avasi silmänsä.

Tekniset työntekijät tarkistivat kaiken: valaistuksen, linssit, varjot. Mikään ei selittänyt sitä, mitä he näkivät. Hahmo liikkui omillaan. Se hengitti.

Äänittäjä väitti kuulleensa kuiskauksen taustalla. Kun ääntä vahvistettiin, sanat tulivat selväksi – hiljaisia, säriseviä, mutta täysin ymmärrettäviä:
«Näetkö minut nyt?»

Kuvaukset jatkuivat, mutta jokin oli muuttunut. Lamput välkkyivät ilman syytä, kamerat sammuivat kesken kohtauksen. Pääosan esittäjä kertoi, että hän heräsi öisin siihen, että joku seisoi hänen sänkynsä vieressä ja kuiskasi hänen korvaansa.

Kun elokuva lopulta julkaistiin, ohjaaja päätti pitää kohtauksen ennallaan. Katsojat istuivat jännittyneinä – kunnes tuo hetki tuli. Joku huusi, joku toinen juoksi ulos salista. Useat väittivät nähneensä hahmon kääntyvän ja katsovan suoraan heihin.

Muutamaa päivää myöhemmin elokuvateatterin koneenkäyttäjä katosi. Hänen työpöydältään löytyi vain muistivihko. Viimeisellä sivulla luki tärisevällä käsialalla:
«Se katsoo minua nytkin.»

Elokuvaa ei enää koskaan esitetty virallisesti. Negatiivi lukittiin varastoon, mutta huhujen mukaan kopio on yhä olemassa. Sanotaan, että jokainen, joka yrittää katsoa sen loppuun, katoaa jäljettömiin.

Ja jos joskus näet tuon kohtauksen… älä räpäytä silmiäsi.
Sillä jos hahmo huomaa sinut – silloin on jo liian myöhäistä.