Kun puhutaan perunamuusista, ajattelemme heti pehmeää, kermaista ja suussa sulavaa lisuketta. Todellisuus on kuitenkin usein toisenlainen: kokkareinen rakenne, vetinen lopputulos tai päinvastoin liimainen massa, joka muistuttaa enemmän tapettiliisteriä kuin ruokaa. Näin kävi minulle vuosien ajan – kunnes isoäitini purskahti nauruun nähdessään minun keittävän perunat vedessä. «Sinä tapat perunoiden maun!» hän sanoi ja paljasti salaisuuden, joka mullisti käsitykseni tästä yksinkertaisesta ruoasta.

Miksi vesi on muusin vihollinen

Perunoiden keittäminen vedessä tuntuu itsestään selvältä. Niin tekevät kaikki, niin neuvovat reseptit ja keittokirjat. Mutta juuri vesi riistää perunoilta niiden aidon maun. Keittämisen aikana tärkkelys ja aromit huuhtoutuvat nesteeseen, ja itse perunat jäävät mauttomiksi. Lopputulos? Tyhjä pohja, jota pitää pelastaa suolalla, voilla ja maidolla.

Isoäitini vakuutti, että todelliset emännät eivät koskaan keitä perunoita vedessä, jos tavoitteena on täydellinen muusi. Tämä niksi oli kuulemma kulkenut suvussa jo hänen äidiltään, joka oli oppinut sen vanhoilta maalaiskokkeilta.

Salainen ainesosa veden sijaan

«Unohda kattila, jossa on vettä», isoäitini sanoi. «Perunat pitää keittää maidossa.»

Aluksi ajatus tuntui oudolta. Maito? Sehän palaa helposti pohjaan tai juoksettuu! Mutta isoäidillä oli kaikki niksit hallussa: maito pitää lämmittää, halutessaan sekaan voi lisätä hieman kermaa tai lientä, joukkoon laakerinlehti, valkosipulia ja timjamia. Näin perunat hautuvat aromaattisessa nesteessä ja imevät itseensä sen täyteläisyyden.

Kun ne sitten muussaa, ei tarvitse enää kaataa joukkoon puolta pakettia voita – muusi on itsessään täyteläinen, samettinen ja rikas.

Ensimmäinen kokeilu – ja häkellyttävä tulos

Päätin kokeilla. Paloittelin perunat, kaadoin päälle maidon ja kerman sekoitusta, lisäsin ripauksen suolaa, pari valkosipulinkynttä ja rosmariininoksan. Jo parinkymmenen minuutin kuluttua koko keittiö täyttyi huumaavasta tuoksusta.

Kun nostin kannen, perunat näyttivät erilaisilta – ne olivat imeneet maidon sisäänsä, pehmenneet ja tuoksuivat herkullisilta. Muussasin ne tavallisella survimella, enkä lisännyt mitään ylimääräistä. Lopputulos oli uskomaton: muusi oli kevyttä, silkkistä ja täynnä makua. Jopa ilman voita siinä oli kermainen vivahde ja juhlavuutta.

Isoäidin lisävinkit täydelliseen muusiin

Hän jakoi myös muutaman vinkin, joiden avulla muusista tulee aina onnistunut:

Muussaa perunat kuumana – jos annat niiden jäähtyä, tärkkelys kovettuu ja muusi muuttuu sitkeäksi.

Käytä perunansurvinta tai puristinta, älä koskaan tehosekoitinta: sähkölaite rikkoo rakenteen ja tekee muusista kumimaisen.

Lisää voi vasta lopuksi, silloin sen aromi pääsee oikeuksiinsa.

Kokeile mausteita – hyppysellinen muskottia tai mustapippuria tekee ihmeitä.

Miksi tämä tapa on parempi

Ero syntyy siitä, että maidossa kypsyneet perunat eivät menetä makuaan vaan imevät itseensä rasvaa ja aromeja. Lopputulos on luonnostaan kermaisa ja täyteläinen, ilman ylimääräisiä kikkoja. Muusi ei ole enää vain lisuke, vaan ruoka, joka sopii myös juhlapöytään.

Siitä päivästä lähtien en ole enää koskaan keittänyt perunoita vedessä. Joka kerta, kun tarjoan muusia, ystävät ja sukulaiset kysyvät: «Mitä sinä tähän laitoit?» Vastaan hymyillen: «En mitään ihmeellistä – vain isoäidin neuvon.»

Päätelmä

Perunamuusi on yksinkertainen ruoka, mutta juuri yksinkertaisuudessa piilee täydellisyys. Olemme tottuneet tekemään kaiken vanhasta tottumuksesta, mutta joskus pieni muutos riittää, ja lopputulos on hämmästyttävä.

Lopeta perunoiden keittäminen vedessä! Kokeile kerran kypsyttää ne maidossa yrttien ja valkosipulin kanssa, etkä enää koskaan palaa vanhaan tapaan. Tämä perinteinen niksi muuttaa arkipäiväisen lisukkeen todelliseksi makuelämykseksi.