Kaikki alkoi varhain aamulla. Aviopari heräsi outoihin, levottomuutta herättäviin ääniin. Aluksi he luulivat, että ne tulivat kadulta – raapimista, rapinaa, aivan kuin joku yrittäisi päästä ulos. Mutta mitä tarkemmin he kuuntelivat, sitä selvemmäksi kävi: äänet tulivat heidän omasta olohuoneestaan. Ja mikä pahinta, suoraan sohvan sisältä.

Nainen, ääni väristen, soitti poliisille.
— «Meidän sohvassa on jotain elävää! Se liikkuu… ja raapii!»

Poliisin saapuminen

Päivystävä poliisi suhtautui soittoon vakavasti. Paikalle lähetettiin partio sekä koiraohjaaja. Useimmiten tällaiset ilmoitukset osoittautuvat vääriksi hälytyksiksi: putkien natinaa, pieniä eläimiä lattian alla tai jopa puhdasta kuvittelua. Mutta tällä kertaa ilmapiiri oli toisenlainen.

Kun poliisit astuivat taloon, jännitys oli käsin kosketeltavaa. Mies pyörätuolissa puristi tiukasti vaimonsa kättä. Huoneessa vallitsi raskas hiljaisuus – kunnes koira lähestyi sohvaa. Sen selkäkarvat nousivat pystyyn, kurkusta kuului matala murina. Yhtäkkiä se syöksyi eteenpäin, haukkui raivokkaasti ja repi tassuillaan kangasta.

Koiranohjaaja tuskin sai pidettyä sen hallinnassa. Oli selvää: sisällä oli jotain.

Verhoilun leikkaaminen

Yksi poliiseista veti esiin veitsen ja viilsi varovasti sohvan sivua. Aluksi ulos pöllähti vain pölyä ja vanhaa pehmustetta. Sitten hiljaisuuden rikkoi kimeä vinkaisu. Nainen henkäisi ja peitti suunsa kädellään. Koira vinkui ja yritti tunkea kuononsa aukkoon.

Kun aukkoa suurennettiin, totuus paljastui kaikessa kauheudessaan: sisällä eli kymmeniä olentoja. Kokonainen rottayhdyskunta oli tehnyt sohvasta kotinsa, kaivanut tunneleita ja rakentanut pesiä pehmusteisiin ja kankaaseen.

Osa oli sokeita vastasyntyneitä, toiset jo aikuisia ja aggressiivisia. Hajun voima ei jättänyt epäilystäkään: tämä huonekalu ei ollut ollut sohva enää pitkään aikaan, vaan elävä pesä.

Omistajien järkytys

Nainen kiljaisi, mies kalpeni. Ajatus siitä, että he olivat viikkojen – ehkä kuukausien – ajan istuneet ja jopa nukkuneet sohvalla, joka kuhisi rottia, oli sietämätön.

Paikalle kutsuttiin välittömästi desinfiointipalvelu. Sohva kannettiin ulos ja poltettiin. Omistajat myönsivät, etteivät olleet koskaan epäilleet mitään: huonekalu oli seissyt vuosia seinää vasten, eikä sitä ollut liikuteltu. Vasta äskettäiset äänet paljastivat kauhean salaisuuden.

Miten tämä on mahdollista?

Asiantuntijat selittivät myöhemmin, että tällaiset tapaukset eivät ole vanhoissa taloissa harvinaisia. Rotat löytävät tiensä sisään halkeamien, ilmanvaihdon tai viemäriputkien kautta. Ne etsivät pimeitä, lämpimiä paikkoja, joissa on pehmeää materiaalia pesänrakennukseen – ja liikkumaton sohva on täydellinen turvapaikka.

Muutama yksilö riittää, ja muutamassa kuukaudessa syntyy kokonainen yhdyskunta.

Seuraukset

Tapaus levisi nopeasti naapurustossa ja muuttui lähes kaupunkilegendaksi. Naapurit kauhistelivat ja puhuivat siitä viikkokausia.

Pariskunnalle seuraukset olivat kuitenkin vakavampia. He myönsivät, etteivät enää pysty istumaan yhdellekään huonekalulle tarkistamatta sitä ensin. Poliisit puolestaan sanoivat, etteivät he koskaan unohtaisi päivää, jolloin tavallinen sohva muuttui painajaiseksi.