Illasta piti tulla lämminhenkinen perhejuhla, hetki ilon ja yhteenkuuluvuuden merkeissä. Pöytä notkui herkuista, vieraat olivat kokoontuneet ja nauru kuului jo ovien takaa. Mutta muutamassa minuutissa kaikki muuttui. Se, mikä alkoi tavallisena sukulaistapaamisena, kääntyi skandaaliksi, joka sai isäntäväen punastumaan häpeästä ja vieraat haukkomaan henkeään.

Rauhallinen alku

Käly ja anoppi saapuivat viimeisten joukossa. He vilkuilivat uteliaasti asuntoa, kehuivat nuoria remontista ja tiedustelivat sen hintaa. Kaikki vaikutti sopuisalta: hymyjä, kohteliaisuuksia, kevyttä jutustelua. Marina, illan emäntä, oli kattanut pöydän lähes kokonaan valmiiksi, ja uunissa kypsyi enää pääruoka.

Kukaan ei arvannut, millainen hetki oli tulossa.

Uskomaton näky

Kun Marina palasi uunista höyryävän vuoan kanssa, hän oli vähällä pudottaa sen käsistään. Hänen silmiensä edessä anoppi ja käly olivat kaivaneet isosta laukustaan muovirasioita ja alkoivat kaikessa rauhassa kauhoa ruokaa suoraan pöydästä omiin astioihinsa. Salaatit, leikkeleet, alkupalat, lihalajitelmat — kaikki katosi rasiasta toiseen.

Huoneeseen laskeutui painostava hiljaisuus. Vieraat katselivat toisiaan tyrmistyneinä, kykenemättä reagoimaan. Marina seisoi paikoillaan, kuuma ruoka käsissään, ja pelkäsi senkin joutuvan saman kohtalon uhriksi.

He eivät vitsailleet. Vakavista, keskittyneistä kasvoista näkyi, että he toimivat täysin tarkoituksella.

Nöyryytys omassa kodissa

Nuori emäntä tunsi polttavan häpeän. Kukaan ei rohjennut sanoa sanaakaan, kaikki horjuivat raivon ja epäuskon välillä. Iloiseksi tarkoitetusta hetkestä oli tullut ahneuden ja röyhkeyden näytelmä.

Anoppi ja käly eivät osoittaneet pienintäkään noloutta. He eivät pyytäneet anteeksi, eivät edes yrittäneet keventää tilannetta. Heidän käytöksensä viesti, että tämä oli heille täysin normaalia.

Käännekohta

Silloin sankarittaren äiti nousi seisomaan. Hänen äänensä, luja ja tinkimätön, halkaisi hiljaisuuden:

— «Te olette tainneet erehtyä ovesta. Tänne tullaan jakamaan iloa, ei tyhjentämään pöytää. Jos teiltä kotona puuttuu ruokaa, sanokaa se suoraan — me pakkaamme teille. Mutta tyttäreni juhlaa ei muuteta markkinoiksi.»

Sanat putosivat kuin salama. Kaikki jähmettyivät. Anoppi ja käly kalpenivat, heidän kätensä vapisivat, ja puolillaan olevat rasiat näyttivät yhtäkkiä naurettavilta ja surkeilta.

Seuraukset

Osa vieraista peitti hermostunutta hymyä, toiset eivät peitelleet närkästystään. Mutta kaikki tunsivat helpotuksen: vihdoin joku uskalsi sanoa ääneen sen, mitä jokainen ajatteli.

Marina huokaisi syvään. Hän ei ollut yksin — hänen äitinsä oli puolustanut hänen arvoaan ja kotiaan.

Illan loppu

Anoppi ja käly keräsivät kiireesti tavaransa ja poistuivat paljon aikaisemmin kuin olivat aikoneet. Tunnelma ei koskaan palannut alkuperäiseen kepeyteensä, mutta vieraat asettuivat Marinon puolelle ja tekivät selväksi, että vastaavaa ei enää suvaittaisi.

Se ilta jäi kaikkien mieleen opetuksena. Marinalle se todisti, että hiljaisuus merkitsee vain alistumista nöyryytykselle. Vieraille se oli muistutus siitä, että todellinen perhe näkyy teoissa, ei sanoissa. Ja anopille sekä kälylle — katkera totuus: röyhkeydellä ja ahneudella on aina rajansa.