Ei musiikkia.
Ei naurua.
Ei edes kuiskauksia.

Kaikkien katseet olivat kiinnittyneet valtavaan näyttöön.

Theerin kasvot kalpenivat. Hänen itsevarma hymynsä katosi, ja tilalle tuli puhdas paniikki.

— Tämä… tämä ei voi olla totta… hän kuiskasi. Lysandra, tämän täytyy olla virhe… Et voi tehdä tätä minulle…

Nostin hitaasti käteni.

Takaani astui heti esiin mies — herra Laine, yhtiön päätilintarkastaja, paksu asiakirjakansio kädessään.

— Tässä ei ole mitään virhettä, hän sanoi rauhallisesti. Herra Theerin tilit jäädytettiin tänään kello 18.47. Hänen omaisuutensa on siirretty rouva Vandrossin hallinnoimaan rahastoon. Kaikki sopimukset on purettu.

Vesper tarttui vapisevin käsin Theerin takkiin.

— Mitä… mitä tämä tarkoittaa? hän kysyi hiljaa.

Astuin mikrofonin luo.

— Se tarkoittaa, vastasin tyynesti, että tätä salia ei ole maksettu. Muusikoita ei ole maksettu. Tarjoilu ei ole maksettu. Hotellia ei ole maksettu. Tämä “ylellinen” häät perustuvat nyt vain velkaan.

Levoton kuiskailu kulki yleisön läpi.

Tarjoilijat vilkuilivat toisiaan hermostuneesti.
Vieraat tarkistivat puhelimiaan.
Muusikot alkoivat pakata soittimiaan.

Theer kääntyi minua kohti äkillisesti.

— Sinä suunnittelit tämän kaiken! hän huusi. Olet julma!

Pysyin rauhallisena.

— En. Lakkasin vain suojelemasta sinua.

Näytön kuva vaihtui.

LUOTTAMUKSELLINEN RAPORTTI
LAITTOMAT SIIRROT
SALAISET TILIT
PEITEYRITYKSET

Esille ilmestyi valtavia summia.
Usean vuoden päivämääriä.
Hänen allekirjoituksensa jokaisella sivulla.

Sali hiljeni täysin.

— Nämä varat on kavallettu yhtiön rahastoista, Zephaniah ilmoitti. Herra Theer käytti niitä omiin tarkoituksiinsa, myös näihin häihin.

Vesper horjahti taaksepäin.

— Valehtelit minulle… hän kuiskasi.

— Voin selittää kaiken! Theer aneli.

Mutta oli jo liian myöhäistä.

Ovet avautuivat.

Sisään astui miehiä tummissa puvuissa.

Talousrikospoliisi.

— Herra Theer, sanoi yksi heistä, teidät pidätetään petoksesta, kavalluksesta ja asiakirjaväärennöksestä.

Käsirautojen metallinen napsahdus kaikui salissa.

Klik.

Vesper puhkesi itkuun.

— Tämä ei voi olla totta… Ei hän…

— Kyllä, vastasin hiljaa. Sillä aikaa kun minä rakensin imperiumia, hän varasti.

Hän katsoi minua järkyttyneenä.

— Sinä tiesit kaiken…

— Alusta asti.

Astuin Theerin eteen.

— Kutsuit minua loiseläjäksi, kuiskasin. Mutta minä olin kaiken perusta. Ilman minua et ollut mitään.

Hän nosti katseensa tyhjänä.

— Sinä tuhosit minut…

— En, vastasin rauhallisesti. Sinä tuhosit itse itsesi. Minä vain lopetin pelastamisesi.

Poliisit veivät hänet pois.

Vieraat väistyivät syrjään.

Jotkut kuvasivat.
Toiset itkivät.
Monet vaikenivat.

Musiikki ei koskaan palannut.

Juhla oli ohi.

Vesper istui liikkumatta kalliissa puvussaan, joka oli nyt vain muistutus murskaantuneista unelmista.

Käännyin yleisön puoleen.

— Kiitos, että tulitte. Kaikki on päättynyt.

Zephaniah ojensi minulle lasin.

— Vapaudellesi.

Nostin sen.

— Uudelle alulle.

Ja join.

Silloin ymmärsin:

Todellinen voitto ei huuda.
Se ei etsi huomiota.

Se saapuu hiljaa…

Silloin, kun jonkun toisen maailma romahtaa.