Tämä 58-vuotias isoäiti käytti kaikki säästönsä tatuointeihin päästä varpaisiin – katso, miltä hän näytti ennen

Kun kuulee sanan isoäiti, moni ajattelee lempeää naista, joka kutoo villasukkaa ja paistaa pullaa lapsenlapsilleen. Mutta Andrea, 58-vuotias nainen Brnosta, ei ole sellainen mummo. Hän on muuttanut koko kehonsa eläväksi taideteokseksi – tatuoinut ihonsa kokonaan, päästä varpaisiin.

Jokainen kuva hänen ihollaan kertoo tarinan. Jokainen väri, jokainen viiva muistuttaa yhdestä elämänvaiheesta, surusta tai voitosta. Mutta ennen kuin Andrea uskalsi olla oma itsensä, hänen piti menettää lähes kaikki – rahansa, läheisensä ja maineensa.

“Halusin syntyä uudelleen”

Andrea eli vuosikausia tavallista elämää. Hän työskenteli kirjanpitäjänä, kasvatti lapsensa ja eli rauhallisesti. Hänellä ei ollut suuria unelmia – vain vakaus ja hiljainen arki.
Mutta viisikymppisenä hän heräsi siihen, että elämä valui käsistä.
“Katsoin peiliin ja näin vain väsyneen, tylsän naisen. En tuntenut enää itseäni. Tuntui, että olin vain varjo entisestä minusta.”

Kaikki muuttui eräänä sateisena päivänä, kun ystävä houkutteli hänet tatuointistudioon. “Kun kuulin neulan surinan ja näin värien leviävän iholle, jokin sisälläni heräsi. Silloin tiesin, että se oli alku jollekin uudelle.”

Ensimmäinen tatuointi – ja riippuvuus syntyi

Kaikki alkoi pienestä ruususta ranteessa. Se oli vain kokeilu.
Mutta tunne, jonka Andrea koki nähdessään uuden kuvan ihollaan, oli kuin sähköisku.
“Se oli vapautta. Ensimmäistä kertaa vuosikausiin tunsin omistavani kehoni.”

Siitä hetkestä lähtien hän ei pystynyt lopettamaan. Kuukausi kuukaudelta tatuointeja tuli lisää: käsivarsiin, jalkoihin, selkään ja lopulta kasvoihin. Kipu ei pelottanut – se sai hänet tuntemaan elossa olemisen.
“Jokainen pistos oli kuin todiste siitä, että en ollut vielä kuollut sisältä.”

Kaikki säästöt menivät musteeseen

Vuodessa Andreasta tuli vakioasiakas tatuointistudiossa. Hän käytti kaiken, mitä oli säästänyt vanhuutta varten – yli 25 000 euroa.
“Se oli kaikki, mitä minulla oli. Mutta en katunut hetkeäkään. Raha tulee ja menee, mutta tämä on osa minua ikuisesti.”

Perhe ja ystävät eivät ymmärtäneet.
“Lapseni häpesivät minua. Ystävät katosivat. He sanoivat, että olin tullut hulluksi.”
Mutta Andrea jatkoi. “Jos elämä kerran on minun, miksi en tekisi siitä juuri sellaista kuin haluan?”

Ennen ja nyt – kaksi täysin eri ihmistä

Kun Andrea julkaisi sosiaalisessa mediassa kuvat ennen ja jälkeen, internet räjähti.
Toisessa kuvassa seisoi hymyilevä, vaalea nainen kukkamekossa. Toisessa – rohkea, tatuoitu, kaljupäinen hahmo, jonka katseessa paloi tuli.

Jotkut ihailivat häntä, jotkut kutsuivat hirviöksi.
“Ennen olin näkymätön. Nyt minua katsotaan – ja se tuntuu hyvältä.”

Hän meni jopa niin pitkälle, että tatuoi päänsä, kasvojensa ihon ja silmänsä valkuaiset sinertäviksi.
Kivulias ja vaarallinen toimenpide, mutta hän ei epäröinyt.
“Halusin, että silmäni heijastavat sitä, mitä tunnen sisälläni – rohkeutta ja vapautta.”

“He nauravat minulle, mutta minä olen vapaa”

Nykyään Andrea on pieni ilmiö. Hänet on kutsuttu televisioon, ja hänellä on tuhansia seuraajia verkossa.
“Minua joko rakastetaan tai vihataan, mutta ainakaan en ole enää yhdentekevä.”

Hänen kehonsa on kuin päiväkirja: ruusu on hänen edesmenneelle äidilleen, käärme edustaa voimaa, lintu vapautta.
“Kun katson itseäni peilistä, näen elämäni koko tarinan. Jokaisen virheen, jokaisen voiton.”

Perhe alkaa ymmärtää

Vuosien hiljaisuuden jälkeen hänen tyttärensä otti uudelleen yhteyttä.
“Hän tajusi, etten ollut muuttunut huonommaksi ihmiseksi – vain rohkeammaksi.”
Ja hänen lapsenlapsensa? He rakastavat häntä.
“He sanovat, että olen ‘maailman siistein mummi’. Kun haen heidät koulusta, kaikki katsovat. Ja minä vain hymyilen.”

Viimeinen askel

Andrea suunnittelee vielä yhtä tatuointia – kieleensä.
“Se symboloi rohkeutta. Kaikki puhuvat, mutta vain harvat uskaltavat elää niin kuin haluavat.”

Kun häneltä kysytään, katuuko hän mitään, vastaus tulee nopeasti:
“En. Kadun vain sitä, että aloitin liian myöhään. Elämä on lyhyt – minä haluan elää sen väreissä.”