Vuonna 2010 hänestä tuli äiti vain 14-vuotiaana – ja se järkytti koko hänen lähipiiriään 😮. Nyt, viisitoista vuotta myöhemmin, hän on kolmen lapsen äiti ja elää onnellisessa parisuhteessa ❤️. Mutta tie tähän pisteeseen on ollut kaikkea muuta kuin helppo.
Kun uutinen hänen raskaudestaan levisi koulussa, opettajat olivat järkyttyneitä, ja oppilaat kuiskailivat käytävillä. Naapurit tuomitsivat, sukulaiset häpesivät. Kaikki ajattelivat, että hänen elämänsä oli pilalla ennen kuin se ehti edes alkaa. Mutta he olivat väärässä. Tämä nuori tyttö päätti, että hänen tarinansa ei päättyisi tragediaan.
Ensimmäiset kuukaudet lapsen syntymän jälkeen olivat täyttä helvettiä. Hän nukkui tuskin lainkaan, söi harvoin ja antoi viimeisenkin leipäpalansa vauvalleen. Hän eli äitinsä kanssa kylmässä, kosteassa asunnossa, jossa seinät halkeilivat ja lämmitys toimi vain satunnaisesti. Mutta jokainen hymy vauvan kasvoilla antoi hänelle voimaa jatkaa.
Kun hän oli 15-vuotias, hän palasi kouluun – vauva sylissään. Kaikki tuijottivat. Opettajat epäröivät, ja monet sanoivat suoraan, ettei hän selviäisi. Mutta hänellä oli sisua, jota he eivät ymmärtäneet.
“En aio olla uhri,” hän sanoi itselleen. “Minusta tulee esimerkki siitä, että elämä ei lopu virheeseen.”
Ja niin hän teki. 18-vuotiaana hän valmistui koulusta. 20-vuotiaana hän sai ensimmäisen työnsä, vaikka kukaan ei uskonut häneen. Hän teki pitkää päivää, säästi jokaisen euron ja rakensi hiljalleen elämää, josta voisi olla ylpeä.
Muutama vuosi myöhemmin hän tapasi miehen, joka näki hänet toisin kuin muut. Tämä mies ei nähnyt häpeää tai virhettä, vaan voimaa. Yhdessä he saivat kaksi lasta ja loivat kodin, jossa lämpö, rakkaus ja nauru täyttivät jokaisen huoneen.
Mutta menneisyys ei kadonnut. Hän kantoi mukanaan pelkoa ja epävarmuutta. Ja eräänä päivänä menneisyys palasi – viestinä mieheltä, joka oli jättänyt hänet yksin 14-vuotiaana.
Hänen kätensä tärisivät, kun hän avasi viestin. Mies pyysi anteeksi. Vuosien hiljaisuuden jälkeen hän halusi “aloittaa alusta”. Mutta nainen vain hymyili surullisesti. Hän tunsi sisällään jotain, mitä ei ollut tuntenut vuosiin – rauhaa.
Hän ymmärsi, ettei tarvinnut hänen anteeksipyyntöään. Hän oli jo antanut anteeksi – ei hänelle, vaan itselleen.
Nyt, 29-vuotiaana, hän sanoo:
“Naisten todellinen voima ei ole siinä, etteivät he itke. Se on siinä, että he itkevät – ja silti nousevat ylös.”
Hänen tarinansa levisi nopeasti sosiaalisessa mediassa. Sadat ja tuhannet naiset kirjoittivat hänelle, että hänen tarinansa antoi heille toivoa. Moni myönsi, että oli aikonut luovuttaa, kunnes luki hänen tarinansa.
Tänään ihmiset kutsuvat häntä “tytöksi, joka voitti kohtalonsa”. Ja ehkä he ovat oikeassa. Sillä hän, Tereza, ei ole enää se peloissaan oleva teini-ikäinen äiti. Hänestä on tullut rohkeuden ja selviytymisen symboli, nainen, joka löysi valon pimeydestä.
Kun hän tänään kulkee kadulla lastensa kanssa, ihmiset katsovat häntä uudella tavalla. Ei enää halveksien – vaan kunnioituksella. He tietävät, että hänen tarinansa olisi voinut päättyä surullisesti. Mutta hän kirjoitti sen uudelleen – rakkaudella, sisulla ja sydämellä.
Ja kun häneltä kysytään, muuttaisiko hän mitään, hän vastaa hymyillen:
“En muuttaisi mitään. Kaikki, mitä olen kokenut, teki minusta sen, kuka olen nyt. Ja juuri nyt – olen vihdoin onnellinen.”