Voitko kuvitella elämän, joka on omistettu lähes kokonaan vain yhdelle roolille – äidin roolille? Tämän naisen tarina on sekä järkyttävä että ihailtava. Kolmen vuosikymmenen aikana hän kävi läpi jotakin, mikä useimmista tuntuu mahdottomalta: 22 raskautta, 22 synnytystä ja kodin, joka oli täynnä naurua, itkua ja loputonta kaaosta.
Ensimmäinen lapsi vain 14-vuotiaana
Hänen matkansa alkoi liian aikaisin. Siinä iässä, jolloin useimmat tytöt vasta unelmoivat ensimmäisestä rakkaudesta ja tulevaisuudestaan, hän piti jo vastasyntynyttä sylissään. Siitä hetkestä lähtien hänen elämänsä muuttui pysyvästi.
Äitiys tuli hänen kohtalokseen. Joka muutaman vuoden – ja joskus jo muutaman kuukauden jälkeen – hän löysi itsensä jälleen synnytyssalista. Ja joka kerta, uupumuksesta huolimatta, hän toivotti lapsen tervetulleeksi kyynelin silmissään.
Kolme vuosikymmentä ilman taukoa
Kuvittele: lähes koko hänen aikuisikänsä oli jaettu lyhyisiin jaksoihin raskauksien välillä. Ei pitkiä lomia, ei aikaa vain itselleen. Jatkuvaa hoivaa, unettomia öitä, vauvojen itkua – tämä oli hänen arkeaan.
Silti, kaikista vaikeuksista huolimatta, hän ei koskaan katunut mitään. Hänen kodissaan vallitsi erityinen ilmapiiri: kymmeniä ääniä, erilaisia luonteita, vanhemmat lapset auttamassa nuorempia. Valtava mutta yhtenäinen perhe, jota piti koossa hänen voimansa.
Isoäiti ja äiti yhtä aikaa
Hämmästyttävin hetki tässä tarinassa on se, että hänestä tuli isoäiti jo ennen kuin hän itse lopetti synnyttämisen. Nykyään hänen vanhimmilla lapsillaan on omat perheensä, ja lapsenlapset leikkivät samassa talossa, jossa heidän nuorimmat tätinsä ja setänsä opettelevat vasta puhumaan.
Sukupolvien limittyminen on uskomatonta: lapsenlapset ja perheen nuorimmat lapset kasvavat rinta rinnan, melkein kuin serkukset.
Koetus keholle ja mielelle
Kaksikymmentäkaksi raskautta ei ole vain henkinen haaste, vaan myös valtava fyysinen rasitus. Jokainen nainen, joka on ollut raskaana edes kerran, tietää, kuinka vaativaa se voi olla. Hän kesti sen kymmeniä kertoja. Keho väsyi, voimat ehtyivät, mutta halu antaa elämää voitti aina kaiken muun.
Lääkärit myöntävät: tällaiset tapaukset ovat äärimmäisen harvinaisia. Nykypäivän maailmassa on poikkeuksellista, että nainen omistautuu tietoisesti näin suurelle perheelle.
Kohtalo kuin romaanista
Hänen tarinansa herättää edelleen kiivasta keskustelua. Jotkut pitävät sitä sankarillisena tekona, äidinrakkauden korkeimpana ilmentymänä. Toiset näkevät siinä äärimmäisen uhrautumisen ja henkilökohtaisesta elämästä luopumisen. Mutta yksi asia on varma: kukaan ei jää välinpitämättömäksi.
Hän eli elämän, joka oli täynnä lasten ääniä, velvollisuuksia ja iloja. Hänen tiensä jää symboliksi täydellisestä omistautumisesta perheelle – todellisuudeksi, joka nykyajan nopeasti muuttuvassa maailmassa tuntuu melkein uskomattomalta.