Anna ei olisi koskaan voinut kuvitella, että hänen elämänsä voisi muuttua niin äkisti. Vielä eilen hän asui pienessä huoneessa kaupungin laitamilla, eli satunnaisilla töillä ja nieli kyyneleensä hiljaisuudessa. Ja nyt hänen sormessaan kimalteli timanttisormus, josta hän ei ollut uskaltanut edes uneksia. Hänen miehensä oli mies, jonka nimeä lausuttiin kuiskaten – Ivan Sergejevitš. Kuusikymppinen, valtavien yritysten omistaja, tunnettu kylmänä ja armottomana strategina.

Sopimus vai kohtalo?

Annalle tämä avioliitto ei ollut romanttinen satu. Se oli pako epätoivosta. Hänen perheensä hukkui velkoihin, eikä tulevaisuudessa näkynyt ulospääsyä. Ivan Sergejevitš tarjosi hänelle liiton, joka tuntui lähes epärealistiselta: mukavaa elämää, turvaa, arvovaltaa. Vastineeksi hän halusi vain yhden asian – hänen suostumuksensa. Anna epäröi pitkään, mutta lopulta epätoivo voitti pelon.

Hääjuhlassa Ivan oli moitteeton: kylmä hymy, täydellinen puku, virheettömät käytöstavat. Mutta hänen silmänsä – jäiset ja läpitunkevat – saivat Annan tuntemaan itsensä kuin nukeksi, joka oli joutunut taitavan nukkenäyttelijän käsiin.

Ensimmäinen yö

Kun heidän huoneensa ovi sulkeutui, Anna vapisi kuin koulutyttö. Hän odotti sitä, mitä hääyöltä yleensä odotetaan – intohimoa, suudelmia, läheisyyttä. Mutta sen sijaan Ivan istuutui nojatuoliin, riisui hitaasti kalvosinnapit ja katsoi häntä sellaisella katseella, että kylmä väre kulki hänen selkäänsä pitkin.

«Anna,» hän sanoi hiljaa, «en aio teeskennellä. En ottanut nuorta vaimoa lihan nautintojen vuoksi. Minulla on sinulle toisenlainen tarkoitus.»

Anna jäi sanattomaksi.

Ivan kumartui eteenpäin ja kysyi katsettaan kääntämättä:

«Oletko valmis täyttämään jokaisen pyyntöni – olipa se mikä tahansa?»

Nuo sanat viilsivät hänen mieleensä kuin terävä veitsi.

Arvoitus, joka jäädyttää sydämen

Anna seisoi liikkumatta, kuin olisi kasvanut lattiaan kiinni. Hän oli valmistautunut moneen, muttei tähän. Mitä hän tarkoitti? Elämää täydellisessä kuuliaisuudessa? Vapauden menettämistä? Uhria, jota hän ei vielä osannut kuvitella?

«Minä… en ymmärrä,» hän kuiskasi ääni väristen.

«Ymmärrät,» Ivan vastasi häivähdyksenomaisella hymyllä. «Pian. Mutta minun on tiedettävä, totteletko. Epäilyksettä.»

Silloin Anna tajusi, ettei ollut vain vaihtanut nuoruuttaan rahaan. Hän oli tehnyt sopimuksen miehen kanssa, jonka sielussa piili jotain pimeää ja vaarallista.

Hiljaisuus ennen myrskyä

Yö kului ilman ainoatakaan kosketusta. Ivan nukkui rauhallisesti, kuin hänen sanansa eivät olisi merkinneet mitään. Anna taas makasi hereillä, kuunnellen hänen tasaista hengitystään ja tuntien, kuinka pelko hiipi yhä syvemmälle hänen kehoonsa.

Mikä oli hänen todellinen suunnitelmansa? Miksi hän valitsi juuri hänet? Ja ennen kaikkea – mitä hintaa hänen täytyisi maksaa tästä kultaisesta häkistä?

Uuden kohtalon aamu

Aamulla Ivan oli poissa. Yöpöydällä odotti lyhyt lappu, kirjoitettu vakaalla käsialalla:

“Tänä iltana saat tietää kaiken. Valmistaudu.”

Anna luki tuon lauseen kymmeniä kertoja. Joka kerta hänen sydämensä jätti lyönnin väliin, ja hänen mielikuvituksensa loi yhä synkempiä kuvia.

Hän tiesi vain yhden asian: edessä oleva koetus määrittäisi hänen kohtalonsa. Ja paluuta ei enää ollut.