Ravintolassa vallitsi rauhallinen tunnelma. Taustalla soi pehmeä musiikki, kynttilät lepattivat pöydillä ja ihmiset juttelivat hiljaa keskenään. Istuin siellä vauva sylissäni, imettäen häntä mitä luonnollisimmalla tavalla. Minulle se oli hetki täynnä lämpöä ja rakkautta. Mutta miehelle viereisessä pöydässä se oli jotain aivan muuta.

Hän kallistui minua kohti ja ärtyneenä sanoi: «Voisitko peittää itsesi? Ihmiset syövät täällä.»

Nuo sanat rikkoivat rauhan. Ulkoisesti ne kuulostivat viattomilta, mutta niiden sisällä kaikui arvostelu ja ennakkoluulo. Hetkessä minun piti valita – hävetä ja vetäytyä tai seistä rohkeasti paikoillani. Hengitin syvään ja valitsin jälkimmäisen.

Nöyryytys, joka muuttuu voimaksi

Monet äidit kokevat heti syyllisyyttä tällaisissa tilanteissa, aivan kuin olisivat tehneet jotain väärää. Vieraan katse voi muuttaa luonnollisimman rakkauden teon häpeän kohteeksi. Mutta miksi? Imetys on elämää, terveyttä ja kaikkein puhtain side äidin ja lapsen välillä.

Katsoin miestä suoraan silmiin ja sanoin kuuluvasti niin, että kaikki kuulivat:
«Ja sinä voisitko peittää itsesi, kun syöt? Koska minun vauvani syö juuri nyt.»

Ravintolaan laskeutui hiljaisuus. Osa asiakkaista kääntyi katsomaan, jotkut hymähtivät ja useamman naisen kasvoille ilmestyi hyväksyvä hymy. Miehen kasvot punehtuivat ja hän tuijotti lautasensa. Häpeä, jonka hän yritti sysätä minulle, palasi takaisin hänen omille harteilleen.

Miksi naisten on puhuttava ääneen

Tämä ei ollut pelkkä pieni yhteenotto ravintolassa. Se oli merkki paljon suuremmasta taistelusta – äitien oikeudesta ruokkia lapsensa ilman pelkoa arvostelusta. Imettäminen ei ole provokaatio, ei julkinen mielenosoitus. Se on perustarve, joka täytetään juuri siinä hetkessä.

Jokainen «peitä itsesi» on yritys työntää äidit takaisin näkymättömyyteen, varjoihin. Mutta tänä päivänä yhä useammat naiset uskaltavat sanoa: «En tee mitään väärää. Tämä on luonnollista.»

Solidaarisuuden voima

Sanottuani nuo sanat luokseni tuli vanhempi nainen. Hän sanoi hiljaa: «Teit oikein. Meidän aikanamme meidätkin häpäistiin ja me pysyimme vaiti. Olen iloinen, että nyt on äitejä kuten sinä.»

Nuo sanat koskettivat minua syvästi. Ne todistivat, että pienikin vastarinnan ele voi muuttaa ilmapiiriä – ei vain huoneessa, vaan koko yhteiskunnassa. Hiljaisuus ruokkii ennakkoluuloja. Ääni murskaa ne.

Äidin sisäinen taistelu

Moni voisi sanoa, että kyseessä oli pikkujuttu, pelkkä sananvaihto. Mutta äidille se on todellinen tunnemyrsky. Hetkessä vastakkain asettuvat kaksi vaistoa: lapsen suojeleminen ja halu olla huomaamaton.

Kun valitset lapsesi, valitset voiman. Ymmärrät, ettei yksikään tuomitseva katse ole tärkeämpi kuin vauvasi rauha ja terveys. Sinä hetkenä tunsin suunnatonta voimaa – äidin voimaa, joka puolustaa paitsi itseään myös kaikkien naisten oikeutta imettää vapaasti.

Loppupäätelmä

Ehkä tuo mies ei koskaan enää sano naiselle «peitä itsesi». Ja jos sanoo, hän varmasti muistaa vastaukseni ja miettii kahdesti.

Minä puolestani lähdin ravintolasta en katkerana, vaan voittajana. Koska ymmärsin yhden tärkeän asian: jokainen äiti, joka kieltäytyy vaikenemasta, murtaa palan pois ennakkoluulojen muurista.