Lomatunnelmissa olevat turistit kerääntyivät massoittain valtavan huvipuistolaitteen ympärille, joka lupasi adrenaliinia ja unohtumattomia hetkiä. Ihmiset nauroivat, ottivat kuvia, huusivat innosta samalla kun alusta kohosi hitaasti korkeuksiin. Kukaan ei arvannut, että vain muutamaa minuuttia myöhemmin iloiset huudahdukset vaihtuisivat kauhun täyttämiin kirkaisuuhin.

Laite, jonka piti tuottaa iloa

Tätä alustaa pidettiin puiston ”helmenä”. Turistit saapuivat kaukaakin kokeakseen vapaapudotuksen huumaavan tunteen huikeista korkeuksista. Järjestäjät vakuuttivat: turvallisuusjärjestelmä on virheetön, laite tarkistetaan säännöllisesti, mitään vaaraa ei ole. Mutta sinä päivänä kaikki meni pahasti pieleen.

Ensimmäiset hetket tuntuivat täysin normaaleilta — naurua, aplodeja, kameroiden välähdyksiä. Ylhäältä matkustajat vilkuttivat ystävilleen maan pinnalla. Kukaan ei tiennyt, että laitteesta tulisi hetken kuluttua selviytymistaistelu.

Varoitusmerkkejä, joita kukaan ei huomioinut

Myöhemmin jotkut silminnäkijät kertoivat kuulleensa outoa metallista kirskuntaa, aivan kuin rakenne olisi pettänyt painon alla. Joku haistoi palaneen öljyn käryä. Mutta laitetta valvovat työntekijät vain hymyilivät ja sanoivat: ”Se on normaalia, ei huolta.”

Kukaan ei pysäyttänyt laitetta. Päätös, joka oli vähällä koitua kohtalokkaaksi.

Hetket kauhua

Kun alusta saavutti korkeimman kohdan, matkustajien kasvot loistivat innosta. Kaikki odottivat tavallista hurjaa mutta hallittua pudotusta. Mutta sen sijaan mekanismi nytkähti rajusti. Alusta syöksyi alas liian nopeasti, aivan kuin vaijerit olisivat katkenneet.

Yksi todistaja muisteli:

”Aluksi luulin, että se oli osa show’ta, mutta sitten kuulin metallin räsähdyksen ja tajusin, että jotain kauheaa oli tapahtumassa.”

Alusta kiihtyi hetki hetkeltä, ilman mitään kontrollia. Matkustajat puristivat kaiteita rystyset valkoisina, kauhu vääristi heidän kasvonsa.

Paniikki maan pinnalla

Maassa vallitsi kaaos. Vanhemmat huusivat, lapset itkivät, jotkut yrittivät rynnätä laitteen luo, mutta vartijat estivät heitä. Muutama ihminen pyörtyi jännityksestä.

Ilmassa kaikui vain alas syöksyvien ihmisten epätoivoinen kirkaisu.

Ihme vai katastrofi?

Kun kaikki näytti menetetyltä, hätäpysäytysjärjestelmä aktivoitui. Alusta hidastui rajusti vain muutama metri maanpinnan yläpuolella. Törmäys oli kova, mutta se pelasti kymmeniä ihmisiä.

Monet kuitenkin loukkaantuivat vakavasti: murtumia, sijoiltaan menneitä niveliä, aivotärähdyksiä. Jotkut kannettiin paareilla, toiset istuivat järkyttyneinä kykenemättä puhumaan. Se, mikä piti olla ilon lähde, muuttui selviytymisen kokeeksi.

Kuka on vastuussa?

Tutkinta käynnistyi välittömästi. Asiantuntijat havaitsivat, että mekanismi oli kaivannut huoltoa jo pitkään. Puiston omistajat olivat kuitenkin sivuuttaneet insinöörien varoitukset, säästäneet turvallisuudesta ja tavoitelleet voittoa.

Paikalliset viranomaiset lupasivat, ettei vastaavaa enää tapahtuisi. Mutta voiko mikään pyyhkiä pois ne traumat ja kivut, jotka jäivät?

Seuraukset

Monet turistit vannoivat, etteivät enää koskaan astuisi vastaaviin laitteisiin. Jotkut nostivat kanteen puistoa vastaan. Sosiaalisessa mediassa roihahti kiivas keskustelu: onko muutaman sekunnin adrenaliini kaiken riskin arvoista?

Tapaus jäi karmivaksi muistutukseksi: kirkkaiden valojen ja turvallisuuslupausten takana piilee usein piittaamattomuutta ja ahneutta.

Loppu, joka olisi voinut olla pahempi

Tarinan loppu olisi voinut olla joukkomurhenäytelmä. Vain hätäjarrujen ihme pelasti kymmenet henget. Mutta kauhun varjo jää ikuisesti heidän muistiinsa.

Turistit tulivat etsimään iloa ja unohtumattomia seikkailuja. He lähtivät mukanaan muistoja huudoista, kaaoksesta ja niistä loputtomilta tuntuneista sekunneista, jolloin elämä roikkui hiuskarvan varassa.