— Tämä on siitä päivästä… — kuljettaja sanoi hiljaa. Sanat jäivät ilmaan leijumaan. Nena jähmettyi, aivan kuin aika olisi pysähtynyt. Hänen mieleensä alkoi [...]

«Jos jonkun pitää lähteä tänään,» hän sanoi katsoen vanhempiaan suoraan silmiin, «se ei todellakaan ole lapsi, joka on kokenut kipua ja silti löytänyt [...]

Sinä päivänä kirkko oli täynnä tuttua hiljaisuutta — ihmiset rukoilivat, jotkut sytyttivät kynttilöitä, toiset seisoivat silmät suljettuina, kuin etsien vastauksia kaikkein syvimpiin kysymyksiinsä. [...]

Hän ei koskaan pyytänyt mitään, mutta tunsin hänen hiljaisen kiitollisuutensa. Sitten eräänä päivänä hän katosi… ja koko katu tuntui äkkiä oudon tyhjältä. Myöhemmin [...]

Suuret salit, marmoriset portaat ja kalliit taulut — kaikki oli menettänyt merkityksensä. Talossa ei kuulunut naurua. Vain hiljaisuus. Raskas, painostava, lähes käsin kosketeltava [...]

He syntyivät siamilaisina kaksosina, jakaen paitsi kehon myös jokaisen hengenvetonsa, jokaisen sydämenlyöntinsä ja jokaisen sekunnin olemassaolostaan. Lääkärit olivat aluksi varovaisia eivätkä uskaltaneet luvata [...]

Näin hänet ensimmäisen kerran 24 tuntia auki olevan pesulan edessä. Oli myöhäinen ilta, kaupunki oli jo hiljentynyt, mutta kylmyys tuntui luissa asti. Hän [...]

Se päivä alkoi aivan tavallisesti. Rauhallinen, arkinen, ilman mitään merkkiä tulevasta katastrofista. Mutta muutamassa minuutissa kaikki muuttui. Talo syttyi tuleen, paksu savu täytti [...]

Se oli tavallinen, kiireinen aamu — sellainen, jonka yleensä unohtaa heti. Mutta keskellä tätä hälinää tapahtui jotain, mikä muutti hiljaa koko päivän merkityksen. [...]

Mies käveli hitaasti, kuin jokainen askel olisi painanut häntä alaspäin. Seurasin häntä, sydän levottomana, pää täynnä kysymyksiä, joihin en ollut varma, halusinko vastauksia. [...]