![\"\"](\"https:\/\/ikuk.arminfonews.ru\/wp-content\/uploads\/2026\/01\/snapedit_1767953471077-899x1024.jpeg\")
<\/figure>\n\n\n\n\u2013 Sinun ei olisi tarvinnut puolustaa minua, \u2013 h\u00e4n sanoi v\u00e4risev\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 Kyll\u00e4 olisi, \u2013 vastasin ja laskin suklaapatukan h\u00e4nen eteens\u00e4. \u2013 Hyv\u00e4\u00e4 joulua.<\/p>\n\n\n\n
Nainen hymyili surullisesti.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 Olet ensimm\u00e4inen yst\u00e4v\u00e4llinen ihminen t\u00e4n\u00e4\u00e4n. Mieheni kuoli kaksi vuotta sitten. Minulla ei ole ket\u00e4\u00e4n. Olisin t\u00e4n\u00e4 iltana yksin.<\/p>\n\n\n\n
Se pys\u00e4ytti minut t\u00e4ysin. Joulu on viimeinen p\u00e4iv\u00e4, jonka kukaan ansaitsisi viett\u00e4\u00e4 yksin.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 Tule meille sy\u00f6m\u00e4\u00e4n, \u2013 sanoin arvelematta. \u2013 Min\u00e4 ja Aada olisimme iloisia.<\/p>\n\n\n\n
H\u00e4n n\u00e4ytti ep\u00e4uskoiselta, mutta lopulta ny\u00f6kk\u00e4si ja lupasi yritt\u00e4\u00e4 saapua seitsem\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kun tulimme kotiin, Aada koristeli pipareita ja min\u00e4 katoin p\u00f6yd\u00e4n kolmelle. Mutta kello tuli seitsem\u00e4n. Sitten kahdeksan. Sitten yhdeks\u00e4n. Vanhus ei tullut.<\/p>\n\n\n\n
J\u00e4tin ulkovalon palamaan my\u00f6h\u00e4\u00e4n y\u00f6h\u00f6n. Aada nukahti sohvalle piparilautanen syliss\u00e4\u00e4n. Tunsin oloni raskaaksi, mutta en osannut olla vihainen. Olin vain huolestunut.<\/p>\n\n\n\n
Seuraavana aamuna her\u00e4simme \u00e4killiseen ryskeeseen. Oveen koputettiin kovaa, ja samalla kadulta kuului poliisiauton lyhyt sireeni\u00e4\u00e4ni. Nousin yl\u00f6s syd\u00e4n hakaten ja kurkistin ovisilm\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Poliisi seisoi ovella, k\u00e4siss\u00e4\u00e4n pieni pahvilaatikko.<\/p>\n\n\n\n
Avasin oven. Mies ny\u00f6kk\u00e4si kohteliaasti.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 Hyv\u00e4\u00e4 huomenta. Keskustelitteko eilen illalla i\u00e4kk\u00e4\u00e4n kassahenkil\u00f6n kanssa supermarketissa?<\/p>\n\n\n\n
\u2013 Kyll\u00e4, \u2013 sanoin hitaasti. \u2013 Miksi?<\/p>\n\n\n\n
Poliisi nielaisi ja puhui hiljaa:<\/p>\n\n\n\n
\u2013 H\u00e4nen nimens\u00e4 oli Aune Miettinen. Kuusikymment\u00e4kuusi vuotta. H\u00e4net l\u00f6ydettiin t\u00e4n\u00e4 aamuna kotoaan menehtyneen\u00e4. Todenn\u00e4k\u00f6isesti syd\u00e4npys\u00e4hdys.<\/p>\n\n\n\n
Tunsin, kuinka jalkani melkein pettiv\u00e4t. Nojasin ovenkarmiin.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 Miksi\u2026 miksi h\u00e4nell\u00e4 oli minun osoitteeni?<\/p>\n\n\n\n
Poliisi ojensi laatikon minulle.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 H\u00e4n halusi, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 toimitetaan teille. Siell\u00e4 on kirje. Olen pahoillani.<\/p>\n\n\n\n
Mies poistui. Sireeni ulvoi hetken ja vaimeni. Joulun rauha tuntui olevan kauempana kuin koskaan.<\/p>\n\n\n\n
Asetin laatikon keitti\u00f6np\u00f6yd\u00e4lle. Aada tuli vierelleni hiljaa, kuin vaistoten tilanteen vakavuuden.<\/p>\n\n\n\n
Avasin laatikon.<\/p>\n\n\n\n
Sis\u00e4ll\u00e4 oli villainen tummanpunainen huivi, vanha valokuva Aunesta ja hymyilev\u00e4st\u00e4 miehest\u00e4 sotilaspuvussa, nimikyltti tekstill\u00e4 \u201cAUNE\u201d, joulukuori ja ohut kirje, jonka kannessa luki nimeni t\u00e4risevin kirjaimin.<\/p>\n\n\n\n
Avasin kirjeen.<\/p>\n\n\n\n
\u201cHyv\u00e4 nuori nainen,
T\u00e4n\u00e4kin jouluna ajattelin olla hiljaa ja n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n. Mieheni Kauno kuoli kolme vuotta sitten, juuri joulun alla. Sen j\u00e4lkeen hiljaisuus on ollut kovempaa kuin pakkanen. Eilen er\u00e4s asiakas huusi minulle ja tunsin itseni olemattomaksi. Sitten sin\u00e4 tulit, ja puhuit minulle kuin ihmiselle. L\u00e4hdin ostamaan omenapiirakan ja aioin tulla teille, mutta syd\u00e4meni ei jaksanut. \u00c4l\u00e4 ole surullinen. Viimeiset sanasi olivat yst\u00e4v\u00e4llisi\u00e4. Se riitti.\u201d<\/p>\n\n\n\n
En pystynyt hetkeen sanomaan mit\u00e4\u00e4n. Aada puristi hihaani ja kysyi kuiskaamalla:<\/p>\n\n\n\n
\u2013 Mit\u00e4 se tarkoittaa?<\/p>\n\n\n\n
\u2013 Ett\u00e4 olimme h\u00e4nelle t\u00e4rkeit\u00e4, \u2013 vastasin ja nielaisin kovasti.<\/p>\n\n\n\n