Olin varma, ett\u00e4 se oli susi \u2013 mutta pusikosta ponnahti esiin Riku!<\/p>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/ikuk.arminfonews.ru\/wp-content\/uploads\/2025\/10\/snapedit_1761623612227-981x1024.jpeg\"){kind=spacer}
<\/figure>\n\n\n\nJuoksin h\u00e4nen luokseen, halasin ja itkin helpotuksesta. H\u00e4n heilutti h\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja nuolaisi k\u00e4tt\u00e4ni.
Mutta hetken kuluttua h\u00e4nen olemuksensa muuttui.
Korvat nousivat pystyyn, sel\u00e4n karvat nousivat pystyyn, ja h\u00e4n murisi matalasti.<\/p>\n\n\n\n
Pimeydest\u00e4 astui esiin suuri harmaa susi. Sen silm\u00e4t hohtivat keltaisina. Se l\u00e4hestyi hitaasti, katse meiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Riku ei ep\u00e4r\u00f6inyt. H\u00e4n sy\u00f6ksyi suoraan kohti.
Kuului karjuntaa, puremista, raivoisaa taistelua.
Se kaikki kesti ehk\u00e4 vain hetken, mutta minusta se tuntui ikuisuudelta.<\/p>\n\n\n\n
Sitten tuli hiljaista.
Susi makasi maassa liikkumatta. Riku seisoi sen vieress\u00e4, veri tahrasi h\u00e4nen turkkinsa. H\u00e4n katsoi minua hetken, heilautti h\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4 \u2013 ja kaatui.<\/p>\n\n\n\n
\u2014 Ei, ei, \u00e4l\u00e4 j\u00e4t\u00e4 minua\u2026 \u2014 kuiskasin ja pidin h\u00e4nt\u00e4 syliss\u00e4ni.
Tunsin, kuinka h\u00e4nen hengityksens\u00e4 hiipui pois.<\/p>\n\n\n\n
Olin yksin.<\/p>\n\n\n\n
Istuin pime\u00e4ss\u00e4, mets\u00e4n keskell\u00e4, ja itkin hiljaa.
Sitten n\u00e4in valon.<\/p>\n\n\n\n
Kaukana, puiden v\u00e4liss\u00e4, leijui l\u00e4mmin, kultainen valo. Se n\u00e4ytti kynttil\u00e4lt\u00e4 tai lyhdylt\u00e4. Nousin yl\u00f6s ja l\u00e4hdin sen per\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Saavuin pienen aukean reunalle.
Siell\u00e4 seisoi vanha nainen, pieni ja kumara, valkohiuksinen. H\u00e4n piti k\u00e4dess\u00e4\u00e4n vanhaa \u00f6ljylyhty\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u2014 Tule t\u00e4nne, lapseni, h\u00e4n sanoi hiljaisella, k\u00e4he\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4. \u2014 \u00c4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Astuin varovasti l\u00e4hemm\u00e4s. H\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 olivat kylm\u00e4t kuin j\u00e4\u00e4.
\u2014 Yst\u00e4v\u00e4si antoi henkens\u00e4 suojellakseen sinua. Muista, todellinen rakkaus ei katoa koskaan. Se vain vaihtaa muotoaan.<\/p>\n\n\n\n
H\u00e4n kosketti otsaani \u2013 ja kaikki pimeni.<\/p>\n\n\n\n
Kun avasin silm\u00e4ni, makasin sairaalassa. \u00c4iti itki, is\u00e4 piteli k\u00e4tt\u00e4ni.
He kertoivat etsineens\u00e4 minua koko y\u00f6n. He l\u00f6ysiv\u00e4t minut aamulla, mets\u00e4n reunasta, tajuttomana.
Vierell\u00e4ni makasi Riku.
Ja h\u00e4nen vieress\u00e4\u00e4n paloi vanha lyhty \u2013 viel\u00e4kin l\u00e4mpim\u00e4n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kukaan ei tiennyt, mist\u00e4 se oli tullut.<\/p>\n\n\n\n
Vuosia on kulunut. Olen kasvanut aikuiseksi, mutta toisinaan, kun k\u00e4velen yksin mets\u00e4ss\u00e4 ja tuuli k\u00e4y, tunnen \u00f6ljyn ja savun tuoksun.
Ja joskus kuulen hiljaisen haukahduksen.<\/p>\n\n\n\n
Er\u00e4\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 her\u00e4sin ja n\u00e4in ikkunallani pienen lyhdyn. Se paloi samalla kullanhohtoisella valolla.
Sen vieress\u00e4 oli vanha, kulunut kaulapanta.<\/p>\n\n\n\n